Perhoset tulevat Botaniaan koteloissaan Stratfordista Englannista ja kuoriutuvat sitten parin päivän tai viikon päästä, ei voi koskaan tietää kuinka pian ne päättävät sieltä ulos tulla.
Morpho polyphemus - maitotaivaansiipi, tämä oli kuoriutunut kotelostaan varmaan tuona samana lauantaina mutta ei ollut rohkeutta lähteä sieltä kotelon vierestä nyhjäilemästä. Täytyy ihmetellä kuinka pieneen alaan ne ovatkaan tuolla kotelossaan pakkautuneet. Tuosta pienestä vihreästä se on selkeästi tullut ulos! Vau, melkoinen suoritus.
Morpho peleides - mayataivaansiipi, kuten kuvasta näkyy tälläkin yksilöllä on nuo kauniin siniset siivet. Valo tekee kuvasta tosi omituisen värisen mielestäni.
Siivettii on kärsineet niin täytyy kärsiä täällä nurkassa nokka kiinni lasissa. Botanian infotaulussa oli mainittu Kallima inachus - kiinanlumelehti joten ehkäpä se oli sitten se. Pitää saada kuvia toisen kameran muistikortilta sillä sieltä löytyy myös kuvia jossa tällä on siivet avoinna.
Tässä näkyy mayataivaansiiven todelliset värit. Kaikki perhoset tykkäsivät istuskella tuossa ikkunan viereisellä ikkunalaudalla kaiketi imeskelemässä tiivistynyttä kosteutta. Perhoskirjojen mukaan "istuskeleva" perhonen on elävä, mutta jos se on kyljellään tai käppyrässä niin se on kuollut.
Tämä istuskeli tuossa kotelossaan roikkuen koko päivän. Sen toinen siipi suoristui kyllä kokonaan siinä istuskellessa. Varmaan noiden siipien suoraksi pumppaaminen kestää oman aikansa ja kuluttaa valtavasti energiaa.
Tämä lienee jonkinlainen kaposiipi. Hauskoja nuo suomenkieliset nimet.
Tämä maitotaivaansiipi päätti onneksi istuskella tuossa kivetyksellä jonkin aikaa niin sain sitä tähtäillä. Eikös niillä pitäisi olla kuusi jalkaa... tältä ainakin puuttuu yksi!
Toisenlainen kaposiipi.
Siproeta stelenes - vihersormisiipi levitteli siipiään tuolla lehden alla. Ovat ovelia piiloutujia, niin sen tietenkin kuuluu ollakin mutta jos haluaa tosiaan nähdä useanlaisia perhosia niin kannattaa katsella myös isojen lehtien alapinnoille. Onnistuin saamaan ensimmäisen kuvan tästä ja heti kun se huomasi minut...
Flip - siivet suppuun vaan.
Mayataivaansiivellä on hienot pöllönsilmät sivuilla.
Tämmösen etusiivet räpytteli niiiiin maan vimmatusti ettei ole tosikaan. Tämä saattaisi olla Papilio lowi – palawaninritari.
Hauskoja nämä pienet. Imukärsä nutturalla.
Mutta mutta mitäs siellä tapahtuu! Yksi perhonen näyttää kuoriutuvan kotelostaan! :D Tämä oli todella jännää, onneksi siellä oli muitakin vieraita jotka hihkaisivat kovaan ääneen niin mekin päästiin näkemään tämmönen ihme! Taidan tehdä tästä oman postauksensa viikonloppuna kun saadaan miekkosen kamerasta lisää parempia kuvia. :)
Siipien väri on todella kaunis, tässä tummansiniselle sametille.
Tietysti toivoimme, että sieltä olisi kuoriutunut useampikin perhonen mutta yksikin on todella onnekasta. Meille kerrottiin tämän olevan lajiltaan Atrophaneura semperi, suomalaista nimeä ei vielä löytynyt.
Tässä alkoikin jo nälkä kurnia ja teki mieli kahvia. Niinpä menimme kahvilaan ottamaan pienet pullakahvit minulle ja limsa pullat miehelle. Niillä eväillä oli hyvä jatkaa kuvaamista. Jatkuu seuraavassa osassa. :)
Morpho polyphemus - maitotaivaansiipi, tämä oli kuoriutunut kotelostaan varmaan tuona samana lauantaina mutta ei ollut rohkeutta lähteä sieltä kotelon vierestä nyhjäilemästä. Täytyy ihmetellä kuinka pieneen alaan ne ovatkaan tuolla kotelossaan pakkautuneet. Tuosta pienestä vihreästä se on selkeästi tullut ulos! Vau, melkoinen suoritus.
Morpho peleides - mayataivaansiipi, kuten kuvasta näkyy tälläkin yksilöllä on nuo kauniin siniset siivet. Valo tekee kuvasta tosi omituisen värisen mielestäni.
Siivettii on kärsineet niin täytyy kärsiä täällä nurkassa nokka kiinni lasissa. Botanian infotaulussa oli mainittu Kallima inachus - kiinanlumelehti joten ehkäpä se oli sitten se. Pitää saada kuvia toisen kameran muistikortilta sillä sieltä löytyy myös kuvia jossa tällä on siivet avoinna.
Tässä näkyy mayataivaansiiven todelliset värit. Kaikki perhoset tykkäsivät istuskella tuossa ikkunan viereisellä ikkunalaudalla kaiketi imeskelemässä tiivistynyttä kosteutta. Perhoskirjojen mukaan "istuskeleva" perhonen on elävä, mutta jos se on kyljellään tai käppyrässä niin se on kuollut.
Tämä istuskeli tuossa kotelossaan roikkuen koko päivän. Sen toinen siipi suoristui kyllä kokonaan siinä istuskellessa. Varmaan noiden siipien suoraksi pumppaaminen kestää oman aikansa ja kuluttaa valtavasti energiaa.
Tämä lienee jonkinlainen kaposiipi. Hauskoja nuo suomenkieliset nimet.
Tämä maitotaivaansiipi päätti onneksi istuskella tuossa kivetyksellä jonkin aikaa niin sain sitä tähtäillä. Eikös niillä pitäisi olla kuusi jalkaa... tältä ainakin puuttuu yksi!
Toisenlainen kaposiipi.
Siproeta stelenes - vihersormisiipi levitteli siipiään tuolla lehden alla. Ovat ovelia piiloutujia, niin sen tietenkin kuuluu ollakin mutta jos haluaa tosiaan nähdä useanlaisia perhosia niin kannattaa katsella myös isojen lehtien alapinnoille. Onnistuin saamaan ensimmäisen kuvan tästä ja heti kun se huomasi minut...
Flip - siivet suppuun vaan.
Mayataivaansiivellä on hienot pöllönsilmät sivuilla.
Tämmösen etusiivet räpytteli niiiiin maan vimmatusti ettei ole tosikaan. Tämä saattaisi olla Papilio lowi – palawaninritari.
Hauskoja nämä pienet. Imukärsä nutturalla.
Mutta mutta mitäs siellä tapahtuu! Yksi perhonen näyttää kuoriutuvan kotelostaan! :D Tämä oli todella jännää, onneksi siellä oli muitakin vieraita jotka hihkaisivat kovaan ääneen niin mekin päästiin näkemään tämmönen ihme! Taidan tehdä tästä oman postauksensa viikonloppuna kun saadaan miekkosen kamerasta lisää parempia kuvia. :)
Siipien väri on todella kaunis, tässä tummansiniselle sametille.
Tietysti toivoimme, että sieltä olisi kuoriutunut useampikin perhonen mutta yksikin on todella onnekasta. Meille kerrottiin tämän olevan lajiltaan Atrophaneura semperi, suomalaista nimeä ei vielä löytynyt.
Tässä alkoikin jo nälkä kurnia ja teki mieli kahvia. Niinpä menimme kahvilaan ottamaan pienet pullakahvit minulle ja limsa pullat miehelle. Niillä eväillä oli hyvä jatkaa kuvaamista. Jatkuu seuraavassa osassa. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti