lauantai 9. joulukuuta 2017

Menneitä aikoja

On tietenkin luonnollista, että tämä puoli blogista jää tälleen talvella vähän vähemmälle käytölle. Muutamia asioita kuitenkin joita olen käynyt läpi tässä viime aikoina. Liityin Facebookissa Suomen perhoset - Butterflies and Moths of Finland nimiseen ryhmään jossa inspistä ensi kesän tekemisille ja perhoskuvaamiselle on tullut ihan hirveästi. Myös joitakin kuvia perhosista olen uskaltanut sinne postailla ja ainakin yksi kuvaamistani hopeatäpläperhosista on siellä tunnistettu. Lisäksi taisin "kohdata" siellä Kaisaniemen puutarhassa olleen kanssakuvaajan myös! :) Orvokkihopeatäplä, Argynnis aglaja. Alempi kuva samasta perhosesta. Näiden tunnistaminen ylipäätänsä on minusta hyvin vaikeata, tämmöset hopeatäpläperhoset tunnistetaankin enimmäkseen alapuolen perusteella. Siksi kait minä tätä vaaniskelinkin niin pitkään siellä ja koitin saada kuvaa joka suunnasta. Kuvasin useita eri yksilöitä ja koitin näin jälkeenpäin katsoa siipivaurioiden perusteella montako siellä oli mutta en sitten tainnut laittaa sitä minnekään ylös. Aika suuri osa päiväperhosista on jäänyt minulta näkemättä useana vuonna peräjälkeen, varmaankin koska loma ajat on viime vuosina painottuneet sinne elo-syyskuun vaiheelle. Viime kesä oli kuulemma perhosten suhteen aika huono, mutta siitäkin huolimatta ovat kanssa havainnoitsijat kuvanneet mitä hienoimpia lajeja. Ensi kesänä aion saada lomaa hieman myös heinäkuulle jotta ehtisin ehkäpä myös Kainuussa saada pari kuvaa siellä aikasemmin lentävistä lajeista.

Myös täällä kotopuolessa tulee varmaan ulkoiltua perhosten merkeissä enemmän esimerkiksi viikonloppuisin. Toivottavasti ainakin. Sain aikaiseksi joululahjaksi kaksi uutta perhoskirjaa, Suomen ja euroopan päiväperhoset sekä Päiväperhoset Suomen luonnossa ja erityisesti jälkimmäinen on ilahduttanut minua suuresti. Tästä päiväperhoset Suomen luonnossa kirjasta löytyy aikasempi painos jota olen ahkerasti selannut vanhempieni luona ja tähän uudempaan 2012 laitokseen on päivitetty levinneisyys alueita. Suomen ja euroopan päiväperhoset kirjaan olen tutustunut vasta vähän, siinä on paljon sellaisia lajeja joita tuskin tulen koskaan näkemään, ne kun ovat niitä euroopan lajeja jotka eivät välttämättä tänne eksy. Kumpikin kirja vaikuttaa hyviltä, toista aion pitää kesällä mukana ulkoillessa koska kahta ei kannata kuljetella. Kuvia voi sitten kuitenkin katsella jälkeenpäin ja tunnistaa lajit kun ehtii.

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Syyskuun viimeinen loma

Kävin pienellä visiitillä vanhempieni luona Kainuussa syyskuun loppupuolella. Erityisesti jännitin onko siellä enää perhosia tai minkäänlaisia hyviä säitä ja olihan siellä. Yksi oranssi josta en saanut kuvaa ja tietenkin uskollinen kaverini herukkaperhonen. Puhumattakaan kissasta, siinä vasta mainio otus. Tällä kertaa se ei niinkään piitannut seurastani vaan sitä olisi kiinnostanut enemmän hiimailla ulkona pimeällä pitkään. Vanhempani ovat aina houkutelleet sen sisätiloihin, koska vaara vaanii metsän laidassa. Onpa kissa meinannut jo kerran joutua ilveksen saaliiksi, vaan se havaittiin vaaniskelemassa marjapuskan edessä kun pahaa aavistamaton kissa kävellä lekutteli melkein suoraan surman suuhun. Onneksi ilves havaittiin ja kissa sillä kertaa säästyi.
Sienet ovat niin hauskoja. Erityisesti näin ryhmässä.

lauantai 11. marraskuuta 2017

Kaisaniemen puutarhassa 17/09/2017

Olin ollut edellisenä päivänä Helsingin keskustassa kavereitteni kanssa ja puhuimme puutarhoilla käymisestä mutta sitten alkoikin sataa ja asia jäi sikseen. Sunnuntai oli kuitenkin todella aurinkoinen, suorastaan helteinen syyskuinen päivä ja tajusin, että jos nyt en lähde käymään siellä Kaisaniemessä niin sitten en saa lähdetyksi lainkaan. Olen vähän arka lähtemään yksinäni, seurassa on aina mukavampaa ja tällä kertaa miehellä oli menoa ja kavereilla myös. Aikani siinä hermoiltuani otin kuin otinkin kameran kainaloon ja päätin lähteä kuvaamaan. Olen todella iloinen, että sain aikaseksi lähteä sillä kuvista tuli ihan kivoja ja olen tyytyväinen. Tällä kertaa minulla oli mukana Sigma 70-300mm Macro Nikon telezoomi ja vaikka se selvästi vaatii aika paljon harjoittelua niin kyllä sillä nyt jotain kuvia sai kuitenkin. Kaisaniemessä näin viittä eri lajia perhosia, amiraaliperhosta en muista koskaan nähneeni tai sitten en ole vain kiinnittänyt huomiota perhosiin juurikaan. Harmillista sinänsä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! :D Minun olisi varmasti pitänyt hieman paremmin valkata näitä kuvia mutta oli niin vaikea valita... ;) Neitoperhonen - Aglais io

Elokuun perhoset ja muut otukset 2017 osa 3

Kylläpäs oli somaa huomata nokkosperhosen lentelevän samettikukissa. Koitin päästä lähelle ja lähellehän tämä kaveri päästikin. Nokkosperhonen - Aglais urticae. Metsänokiperhonen - Erebia ligea, tätä vaklasin ihan kympillä. Melkoisen nopea lentäjä joka yhtäkkiä vaan häviää johonkin kukkaan tai maahan odottamaan. Kaunis, hieman haalistunut yksilö. Näitä oli useita, aika rähjäisenäkin pystyy kaiketi lentämään.

Elokuun perhoset ja muut otukset 2017 osa 2

Vietin melkein koko kaksi viikkoa kuvaten ja töitä tehden. Edellisen postauksen keisarinviitta liehutteli juuri paikalle kun minulla oli puiden kantaminen kesken enkä pystynyt siitä irrottautumaan millään tavalla, ja toisen kerran kun menin perhosen perässä entisen lantalan ovelle odotin vain parempaa tilaisuutta jota ei sitten koskaan tullutkaan. Myös postia hakiessa näin koivun oksalle liihottelevan suuren perhosen, oranssin joten luulenpa sen myös olleen tätä samaa lajia. Muut näkemäni olivat paljon pienempiä. Hauska oli myös nähdä sammakon loikkivan pitkässä lakoontuneessa heinässä. Tässä vieressä oli suuri kasa koivuklapia jota sitten siirrettiin latoihin mönkijän peräkärryssä ja tietenkin käsivoimin. Isä ajeli pitkää heinää lakoon mönkijällä ja mielenkiintoista kuinka paljon kaikenlaista ötökkää ja otusta sieltä sitten paljastuu. Aamuisin oli kosteaa mutta työpäivät tuntuivat olevan enimmäkseen aurinkoisia joka tietenkin lisäsi huomattavasti mahdollisuuksia bongata uusia lajeja (tai vanhoja, kiinnostavia joka tapauksessa).

Elokuun perhoset ja muut otukset 2017 osa 1

Tänä vuonna lomailin jälleen elokuulla ja suuntasin taas Kainuuseen vanhempieni luokse auttelemaan hommissa. Töitä riitti ja kuitenkin aina välissä vaaniskelin jälleen perhosia kameran ja kännykän voimin. Tällä kertaa otin mukaan Nikon AF-S Nikkor 18 - 135mm hieman erehdyksessä koska tarkoituksena oli ottaa Sigman macro ja tämä hämää kuvatessa (joo, termit hukassa!) koska vaikka sillä voi zoomata lähemmäs niin lopputuloksessa perhonen oli kuvassa jos nyt ei yhtä pieni kuin kittilinssini kanssa niin sentään hieman isompana. Onni on kuitenkin kuvankäsittely ja rajaaminen, eikä ole niin suurta merkitystä sillä vaikkei kuvassa onnistuisikaan saamaan perhosta juuri siihen parhaimpaan kohtaan ja just täydellisesti. Setä, joka on kokenut valokuvaaja on saapunut digiaikaan eri tavoin kokeneena kysyi minulta miksi en rajannut kuvaa etukäteen siinä kuvatessa? Pyydä nyt sitä perhosta pysymään paikallaan kun lähinnä parasta on vaan toivoa ja räpsiä niin paljon kun räpylästä ja kamerasta irtoaa. Kuvia rajatessa voi toivoa tarkennuksen osuneen kohtuullisesti lähelle kohdetta ja ympärillä olevan riittävästi tilaa edes jonkinlaiseen säälliseen rajaukseen. Itse tykkään, että kuvassa on vähän tilaa jotta voin päättää minne päin rajauksen laittaa. Aloitin bongailun jo heti ensimmäisenä päivänä ja mikä yllätys, harvemmin olen kiinnittänyt huomiota mittariperhosiin, niihin pieniin ruskeanharmaisiin tai valkosiin mutta tämä selvästi ei ollut mittarimateriaalia. Kirjan avulla tunnistin lajin tesmaperhoseksi - Aphantopus hyperantus.

Toisen kerran sain läksytystä siiven päälle osuvista varjoista.

Aina vaikea aloittaa...

Olen jo pitkään miettinyt suomenkielisen blogin kirjoittamista. Haluan keskittyä tässä ruokaan, luontoon, matkailuun ja etenkin melko uuteen intohimooni: perhosiin. Tietenkin perhosten kuvaaminen on näin Suomen oloissa talvella hieman vaikeata mutta voi aina keskittyä muuhunkin luontokuvaamiseen ja muihin aiheisiin. Minulla on ennestään yksi blogi jossa olen keskittynyt nukkeharrastukseni moniin vaiheisiin. Huomautan etten ole millään tasolla ammattilainen enkä etsi kritiikkiä kuviin tai tunnelmiin, haluan vaan kirjata ylös kivoja juttuja. Nämä kuvat on otettu elokuussa 2016. Innostuin perhosista kaksi vuotta sitten kun olin lomalla vanhempieni luona Kainuussa. Telkkarista tuli pelkkää urheilua, Rion kesä Olympialaiset joita isäni etenkin katsoi oikein mieluusti. Minulla sen sijaan oli hieman tylsää, mutta kun huomasin ikkunalaudan samettikukilla vierailevat neitoperhoset innostuin todella paljon. Siinäpä olisikin tekemistä kun rupeaisin vaaniskelemaan niitä aikani kuluksi. Neitoperhonen - Aglais Io.