Näytetään tekstit, joissa on tunniste perhonen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste perhonen. Näytä kaikki tekstit
tiistai 31. heinäkuuta 2018
Kesälomaa ja perhosbaarin vaaniskelua Sotkamossa
Seuraavaksi olikin sitten aika matkustaa minun vanhempieni luokse. Osa kesälomasta menee siellä aina enempi tai vähempi työhommissa, mutta nyt olin kyllä silti ihan tyytyväinen kun työksi jäi lähinnä punaherukoiden kerääminen. En minä työtä pelekää, tehtävä on kun se tule kohdalle, enkä haluaisi ajatella omien vanhempien tekevän niin paljon töitä vaikka siellä korpikuusen kannon alla ovatkin päättäneet asua. Mieluusti sitä on avuksi mutta onhan se kiva jos voi välillä lomalla lomailla eikä vaan tehdä töitä. Sielläkin nysväsin perhosbaarin heti aluksi. Sekoittelin jälleen halpaa punaviiniä, siirappia, fariinisokeria ja mössösin banaania päälle. Johonkin sekoitukseen tuli myös vanhaa kuusenkerkkäsiirappiakin jota äitillä oli jemmassa. Täälläkin huomasin kuinka pirusti niitä ampiaisia sitten alkaa tulla kun niitä vaan tahtoo tulla. En varmaan kuvannut pahimpia ampiaishetkiä kummastakaan paikasta. Toinen baari tuli pihapiirin talon ja aitan väliin ja toinen kauemmas vanhan ladon eteen anopinkuljetuslaatikon päälle. Yhdistän tähän viimeiseen heinäkuun postaukseen kaikki loput heinäkuun kuvat sillä lajit ovat enimmäkseen samoja mitä aikaisemminkin on nähty vaikka ne "parhaat" kuvat on aina yhtä vaikea valita.
Tästä tuli tällainen baari. Iso rikkinäinen ruukku alle ja siellä on pari kiveä painona. Pari lautasta lisäksi ja sitä evästä imeytettynä tommosiin vaahtomuovisieniin. Näissä nyt oli se ongelma jonka totesin aikasemminkin, että ne vetää amppareita puoleensa... kuin sienet. Yllätys oli suurenmoinen kun amiraaliperhonen - Vanessa atalanta tuli heti baarin antimille.
Tunnisteet:
amiraaliperhonen,
herukkaperhonen,
hopeatäplä,
lepidoptera,
luonto,
perhonen,
suomi
sunnuntai 22. heinäkuuta 2018
Porvarinlahden pururadalla
Tätä edellisenä viikonloppuna käytiin Haltiassa katselemassa perhosia, siellä oli enimmäkseen sitruunaperhosia, pari rähjäistä lauhaiipijää ja nokkosperhosta. Mukava reissu oli sekin, mutta en viitsi laittaa niistä samoista naamoista kuvia vaikka tykkäänkin toistaa niitä samoja aiheita. Siellä näin jonkin isomman tumman perhosen lentävän tielle ja sitten pois, se jäi harmittamaan mikä se sitten olikaan. En saanut kuvaa enkä nähnyt itse varmasti mikä se oli. Joka tapauksessa, jo viime kesänä perinteeksi muodostui suunnata viikonloppuisin jonnekin havaitsemaan perhosia, Vuosaaren huipun ja Porvarinlahden välinen pururata osoittautui mainioksi paikaksi siihen toimintaan. Mukavaa lähteä jo heti aamusta liikkeelle, siskonikin oli kylässä joten tarpeeksi vesipulloja ja evästä mukaan.
Pikkukultasiipi - Lycaena phlaeas - Small Copper. Tämä oli toinen pikkukultasiipi jonka olen koskaan nähnyt eikä se suostunut esittelemään päällisiipiään.
Tunnisteet:
amiraaliperhonen,
lauhahiipijä,
lepidoptera,
perhonen,
pikkuhäiveperhonen,
pikkukultasiipi
sunnuntai 24. kesäkuuta 2018
Juhannusviikonloppu osa 2
Täytyy postailla nämä vanhemmat kuvat ensiksi, juhannuksesta saa näin helposti kaksikin postausta koska kävimme joka päivä jossain päin kuvailemassa. Taas tarttui kuviin sellaisia lajeja joita ei oltu nähty aikasemmin. Muutoin kuvaaminen on jäänyt hieman vähälle kuumien säiden vuoksi. Perhosetkin tuppaa päivän kuumimpina tunteina piiloutumaan, näin on tullut huomattua. Näihin kuviin ja tunnelmiin.
Ajelimme autolla etsimään hyvää perhospaikkaa kun huomasimme valoisan risteyksen metsän reunassa, paikalla näytti lentelevän hyvin perhosia ja etenkin suurehko hopeatäpläperhonen vei huomiomme. Tilaa oli myös hyvin parkkeerata auto jolloin se ei ollut muiden kulkijoiden tiellä.
Ketohopeatäplä - Argynnis adippe ruusuruoholla. Etusiivistä voi nähdä selvästi kaksi paksuuntunutta koirasjuovaa joka on kuulemma tämän lajin hyvä tunnusmerkki. Alapinnasta en tainnut saada kuvaa. Tätä ruusuruohoa kasvoi tässä paikalla runsaasti.
Ajelimme autolla etsimään hyvää perhospaikkaa kun huomasimme valoisan risteyksen metsän reunassa, paikalla näytti lentelevän hyvin perhosia ja etenkin suurehko hopeatäpläperhonen vei huomiomme. Tilaa oli myös hyvin parkkeerata auto jolloin se ei ollut muiden kulkijoiden tiellä.
Tunnisteet:
juolukkasinisiipi,
lepidoptera,
luonto,
perhonen,
sinisiipi,
suomi,
tesmaperhonen
Juhannusviikonloppu osa 1
Ei näissä näköjään pysy mukana lainkaan. On ollut niin paljon kaikenlaista menoa ja viimein tämä helle, joten ei ole edes jaksanut ajatella blogin päivittämistä ja istumista jossian muualla kuin tuulettimen alla. Ollaan käyty paljon havainnoimassa perhosia, eikä pettymyksiltäkään ole vältytty. Toisinaan löytyy perhosia ja toisinaan ei, joskus se iso perhonen ei sitten pysähdykkään vaan häviää pellon yli metsikön suojiin... No joo, ainahan tämä on tämmöstä. On ollut joka tapauksessa jo mielettömän hieno ensimäinen havaintokesä joka alkoi jo huhti-toukokuussa kunnon pörinällä. Kuvat on ajalta 22. - 24.6.
Näistä kukista en tosiaan tiedä mitä ne on mutta paljon olen niitä nähnyt, ilmeisesti erinäiset kimalaisetkin tykkää niistä. :)
Tunnisteet:
luonto,
perhonen,
piippopaksupää,
ratamoverkkoperhonen,
sinisiipi,
suomi,
toukka
sunnuntai 17. kesäkuuta 2018
Hopeatäpliä ja sinisiipiä
.. ja aika paljon muutakin kuin noita otsikossa olevia. Perhosia on ollut hyvin liikkeellä vaikka nyt viime päivinä onkin satanut. Nämä kuvat on viikonlopulta 16. - 17.6. Aika on mennyt enimmäkseen ulkosalla ja töissä joten nämä kuvat tulevat hyvin paljon jälkijunassa. Edellisen blogipostauksen jälkeen on käyty joka viikonloppu jossain havainnoimassa perhosia, muita ötököitä ja elukoita.
Ensiksi kiipesimme kalliolle katselemaan josko löytyisi ritaria, sisiliskoja siellä näkyi kyllä ensimmäiseksi. Saimme odottaa aika pitkään ennenkuin ritari suvaitsi suoda meille hetkisen seuraansa.
Tunnisteet:
amiraaliperhonen,
idänniittyperhonen,
ketosinisiipi,
lepidoptera,
perhonen,
piippopaksupää,
sinisiipi
torstai 14. kesäkuuta 2018
Voimalinjojen alla Mustavuoressa
Mustavuoren suojelualueen laitamilla on voimalinjan alla hyvä polku jota pitkin talsia havainnoimaan perhosia. Voimalinjan aluspolku on alkuosastaan mukavan leveä, mutta kapenee loppua kohti. Polku loppuu jonkun peltoon ja emme lähteneet selvittämään mistä sen mahdollisesti kiertää ympäri tai voiko sitä ylipäätänsä kiertää sieltä pellon kautta.
Kuvat on otettu 10.6, mutta ainahan nämä minun kuvat tulee näin jälkijunassa. On ollut muussa elämässä vähän kiireitä ja perhostelemaan ehtii silloin kun ehtii.
Tämä lienee pursuhopeatäplä, lennähti suoraan eteeni tiellä kun olimme kävelemässä parkkipaikalta (väärään suuntaan) kohti voimalinjoja. Tämän jälkeen vähän matkaa käveltyämme tulimme siihen tulokseen, että ollaan menossa väärään suuntaan, joten eikun takaisin ja risteyksestä eri suuntaan taas. Onneksemme ei kestänytkään kauaa kunnes pääsimme voimalinjojen jäljille.
Kuvat on otettu 10.6, mutta ainahan nämä minun kuvat tulee näin jälkijunassa. On ollut muussa elämässä vähän kiireitä ja perhostelemaan ehtii silloin kun ehtii.
Tunnisteet:
ketosinisiipi,
luonto,
perhonen,
piippopaksupää,
sinisiipi,
suomi
keskiviikko 6. kesäkuuta 2018
Ritareita onko heitä
Kävimme miehen kanssa pienellä ritariperhosen etsintäretkellä. Saimme muutama viikko sitten toisella retkellä vinkin, että ritariperhonen asustelee erään mäen päällä lintutornin läheisyydessä ja sinnepä sitten päätimme mennä. Tässä ensiksi muutama kuva tuolta kahden viikon takaiselta reissulta ja pari muutakin, koska löysin pari itselleni ihan uutta lajia.
Ensiksi toinen uusista lajeista.
Tämä on pikkukultasiipi, Lycaena phlaeas. Töihin mennessäni näin bussipysäkiltä tien toisella puolella (sillä puolella mistä olin juuri kävellyt tien yli) jonkin pienen perhosen lentelyä. Seurasin sitä pari päivää ja sitten päätin mennä aikasemmin pysäkille, josko minulla olisi tuuria nähdä se pieni perhonen. Ja olihan minulla! Tuuria matkassa vaikka vain yksi kuva onnistui, sen verran vikkelä on tämä pikkuinen.
Tunnisteet:
karttaperhonen,
perhonen,
pikkukultasiipi,
ritariperhonen,
swallowtail
keskiviikko 16. toukokuuta 2018
Iltaviikon perhoset
Vuorotyötä tehdessä jää aamut ennen iltavuoroa monesti hieman tyngiksi tai ne tuntuvat muuten sellaisilta, ettei mitään oikein viitsisi aloittaa koska ei tiedä saako projektia vietyä kerralla loppuun asti. Viime viikolla minulla oli tosi hyvä viikko perhoskuvailujen suhteen, sillä mieheni oli kotona myös samaan aikaan aamuisin osan viikkoa ja lähdimme yhdessä hieman havainnoitsemaan perhosia. Kävimme tuossa lähellä Slåttmossenin suo alueella ja Vaaralan hiekkakuopilla. Nämä alueet ovat mielenkiintoisia eläimistöiltään ja siellä on paljon kaikenlaisia perhosia ja lintuja. Huomasin sen jo viime vuonna bussipysäkillä töihin menevää bussia odotellessani, perhosia lensi usein ohitse metsään päin. Viikonloppuna menin kaverini kanssa Vallisaareen ja vielä itsekseni pikaisen mutkan Kaisaniemessä pienen suo ja hiekkakuoppareissun jälkeen.
Tämä neitoperhonen lenteli hiekkakuopan reunamilla. Neitoperhonen - Aglais io.
perjantai 20. huhtikuuta 2018
Perhoskausi 2018 avattu!
No niin! Nyt on sitten kuvallakin korkattu tämän vuoden perhoskausi. Näin pari viikkoa sitten ensimmäisen nokkosperhosen bussin ikkunasta kehä kolmosella. Siitä ei tietenkään ole kuvaa koska olin bussin sisällä, mutta eilen sain pari kuvaa lähimaastossa lentävistä sitruunaperhosista ja tänään näin ensimmäiset koivutyttöperhoset. :) Ensiksi kuitenkin kuva touhukkaasta västäräkistä.
Tunnisteet:
kevät,
koivutyttöperhonen,
perhonen,
sitruunaperhonen,
suomi
perjantai 2. helmikuuta 2018
Päivämatka Joensuuhun - jatko-osa
Jostain kumman syystä tietokoneeni ei halunnut lukea kaikkia tiedostoja muistikortilta aikasemmin joten muutamia kivoja kuvia jäi näkemättä.
Esimerkiksi tämä aikasemmin seinän vieressä mököttävä kiinanlehtisiipi - Kallima inachus rikkinäisen siipensä kanssa siivet avoinna. Tiesin että jossain oli siitä kuva jossa on siivet auki ja löytyihän sekin!
Kaikki tuolla tieteellisellä nimellä löytyneet kuvat olivat sinisen hohtoisesta perhosesta joten ehkä tämä on joko eri laji tai sitten valon pitäisi osua oikeassa kulmassa siipiin tai jotain muuta. Jonkinlainen lehtisiipinen se on joka tapauksessa! Näin kaunis se on myös siivet auki.
Mayataivaansiipi - Morpho peleides.
Vihersormisiipi - Siproeta stelenes.
Esimerkiksi tämä aikasemmin seinän vieressä mököttävä kiinanlehtisiipi - Kallima inachus rikkinäisen siipensä kanssa siivet avoinna. Tiesin että jossain oli siitä kuva jossa on siivet auki ja löytyihän sekin!
Kaikki tuolla tieteellisellä nimellä löytyneet kuvat olivat sinisen hohtoisesta perhosesta joten ehkä tämä on joko eri laji tai sitten valon pitäisi osua oikeassa kulmassa siipiin tai jotain muuta. Jonkinlainen lehtisiipinen se on joka tapauksessa! Näin kaunis se on myös siivet auki.
Mayataivaansiipi - Morpho peleides.
Vihersormisiipi - Siproeta stelenes.
Tunnisteet:
botania,
botaniajoensuu,
joensuu,
perhonen,
tropiikki
torstai 18. tammikuuta 2018
Päiväretkellä Joensuun Botaniassa - 3
Botaniassa on useita puita jotka tuottaa hedelmää ja osalla oli nytkin satoa tulollaan.
Kaki hedelmä puu.
En muista lukeneeni mistään kuka nämä hedelmät käyttää, todennäköisesti ne menevät Botanian hyväksi johonkin hyötykäyttöön. Ehkäpä perhoset saavat jotain maisteltavaa. :D
Kaki hedelmä puu.
En muista lukeneeni mistään kuka nämä hedelmät käyttää, todennäköisesti ne menevät Botanian hyväksi johonkin hyötykäyttöön. Ehkäpä perhoset saavat jotain maisteltavaa. :D
Tunnisteet:
botania,
botaniajoensuu,
joensuu,
perhonen,
suomi
keskiviikko 17. tammikuuta 2018
Päiväretkellä Joensuun Botaniassa - 2
Perhoset tulevat Botaniaan koteloissaan Stratfordista Englannista ja kuoriutuvat sitten parin päivän tai viikon päästä, ei voi koskaan tietää kuinka pian ne päättävät sieltä ulos tulla.
Morpho polyphemus - maitotaivaansiipi, tämä oli kuoriutunut kotelostaan varmaan tuona samana lauantaina mutta ei ollut rohkeutta lähteä sieltä kotelon vierestä nyhjäilemästä. Täytyy ihmetellä kuinka pieneen alaan ne ovatkaan tuolla kotelossaan pakkautuneet. Tuosta pienestä vihreästä se on selkeästi tullut ulos! Vau, melkoinen suoritus.
Morpho peleides - mayataivaansiipi, kuten kuvasta näkyy tälläkin yksilöllä on nuo kauniin siniset siivet. Valo tekee kuvasta tosi omituisen värisen mielestäni.
Morpho polyphemus - maitotaivaansiipi, tämä oli kuoriutunut kotelostaan varmaan tuona samana lauantaina mutta ei ollut rohkeutta lähteä sieltä kotelon vierestä nyhjäilemästä. Täytyy ihmetellä kuinka pieneen alaan ne ovatkaan tuolla kotelossaan pakkautuneet. Tuosta pienestä vihreästä se on selkeästi tullut ulos! Vau, melkoinen suoritus.
Morpho peleides - mayataivaansiipi, kuten kuvasta näkyy tälläkin yksilöllä on nuo kauniin siniset siivet. Valo tekee kuvasta tosi omituisen värisen mielestäni.
Tunnisteet:
botania,
botaniajoensuu,
butterfly,
perhonen,
suomi
tiistai 16. tammikuuta 2018
Päiväretkellä Joensuun Botaniassa
Kävimme miekkosen kanssa Joensuun Botaniassa pienellä visiitillä lauantaina 13.1.2018. Matkaan lähdetiin jo perjantaina ja oltiin yökunnissa sukulaisilla. Lauantaina aikaisin ajeltiin kohti Joensuuta ja autokyyti saatiin ihan ovelle asti. Olimme perillä hieman ennen puoltapäivää ja jäimme Botanian vieraiksi melkein sulkemisaikaan asti. Olisi hyvä tietää miten sinne pääsee julkisilla, jos pääsee. Huomasin ainakin yhden bussin kulkevan melko lähellä joten varmaan sinne jotenkin pääsisi ilman autoakin. Kenties Joensuun linja-autoasemalta? Joka tapauksessa, Botania näyttäisi Google mapsin mukaan sijaitsevan muutaman kilometrin päässä (arvio, ei tieto) linja-autoasemalta. Kesällä kävely sinne tuskin tuottaisi ongelmia mutta pakkasella repullinen kuvaustavaraa mukana ei ehkä ole ihan niin hauska matka.
Kuvausvälineistä: Meillä oli mukana Nikonin D5100 kamera (vai sanotaanko runko?) ja siihen Sigma 150mm F2.8 APO Macro, Nikon Macro AF-S Micro Nikkor 40mm F/2.8G sekä Sigma 17-50mm F2.8 EX DC OS (tämä vastaa lähinnä kittilinssiä kuulemma, empä minä itse näistä niinkään ymmärrä). Lisäksi miehelläni on uudempi Nikonin D7500 kameran runko (tämä pitänee vielä tarkistaa, voin muistaa väärinkin). Vaihtelimme kameroita, muistikortteja ja objektiiveja koko kuvauksen ajan. Omaan vanhaan kameran D5100 runkoon tuo ensimmäinen objektiivi ei sopinut aivan täydellisesti vaan se jotenkin tärähteli aina kuvatessa, focus ei siis välttämättä ollut siinä mihin sen olin mielestäni laittanut mutta silti sain ihan onnistuneita kuvia. Meillä oli mukana myös monopodit (yksijalkainen jalusta) kummallekin kameralle mutta siellä käytäntö osoitti ettei ne oikeastaan olleet kovin käteviä perhosia kuvatessa. Täytyy reagoida nopeasti ja enimmäkseen semmonen monopodi on vaan tiellä. Ostettiin tälle matkalle myös vara-akut ja isommat muistikortit.
Ensimmäisenä Botaniassa on vastassa aulatila, jossa on pieni kahvila alue ja muutama erillinen kokous huone joista toisessa oli tällä kertaa esillä Viljami Roivaksen avarelleja ja akryylimaalauksia perhosista ja vitriinejä joissa oli perhosia esillä. Nämä ovat siis silleen siivet auki kauniisti levitettyinä jotta yksityiskohdat ovat varmasti nähtävissä ja yksi vitriini muille ötököille. Siellä on myös pienehkö naulakkotila johon voi takkinsa jättää. Repun ja kameralaukun otimme tietenkin mukaan. Aulasta ostetaan sisäänpääsyliput, meille työssäkäyville ne maksoivat 9€ per nassu, ihan kohtuullinen hinta minusta. Harmillisesti en ottanut yleiskuvia juuri lainkaan, vaan keskityin enemmänkin makrokuviin milloin mistäkin kohteesta johtuen osaksi siitä, että kamerassani oli tuo ensiksi mainittu Sigma.
Juuso, Botanian kultatöyhtökakadu. Sitä sai hieman houkutella keskustelemaan, mutta kyllä sieltä alkaa juttua tulla kun tarpeeksi kekustelee. Hieman mitäkuuluuta, naksutusta ja joitakin hävyttömyyksiäkin. Juuso ojenteli jalkaansa häkin aukoista mutta siihen ei uskalla tarttua, eikä suositella muillekaan, arvaamattomia ovat kakadujen tiet. :D
Onnistuin jotenkin hillitsemään itseni ja jopa kävelin ja otin kuvia muistakin huoneista matkalla trooppiseen perhoshuoneeseen. Nämä pienet kasvit kelluivat jonkinlaisen vesialtaan päällä.
Kuvausvälineistä: Meillä oli mukana Nikonin D5100 kamera (vai sanotaanko runko?) ja siihen Sigma 150mm F2.8 APO Macro, Nikon Macro AF-S Micro Nikkor 40mm F/2.8G sekä Sigma 17-50mm F2.8 EX DC OS (tämä vastaa lähinnä kittilinssiä kuulemma, empä minä itse näistä niinkään ymmärrä). Lisäksi miehelläni on uudempi Nikonin D7500 kameran runko (tämä pitänee vielä tarkistaa, voin muistaa väärinkin). Vaihtelimme kameroita, muistikortteja ja objektiiveja koko kuvauksen ajan. Omaan vanhaan kameran D5100 runkoon tuo ensimmäinen objektiivi ei sopinut aivan täydellisesti vaan se jotenkin tärähteli aina kuvatessa, focus ei siis välttämättä ollut siinä mihin sen olin mielestäni laittanut mutta silti sain ihan onnistuneita kuvia. Meillä oli mukana myös monopodit (yksijalkainen jalusta) kummallekin kameralle mutta siellä käytäntö osoitti ettei ne oikeastaan olleet kovin käteviä perhosia kuvatessa. Täytyy reagoida nopeasti ja enimmäkseen semmonen monopodi on vaan tiellä. Ostettiin tälle matkalle myös vara-akut ja isommat muistikortit.
Ensimmäisenä Botaniassa on vastassa aulatila, jossa on pieni kahvila alue ja muutama erillinen kokous huone joista toisessa oli tällä kertaa esillä Viljami Roivaksen avarelleja ja akryylimaalauksia perhosista ja vitriinejä joissa oli perhosia esillä. Nämä ovat siis silleen siivet auki kauniisti levitettyinä jotta yksityiskohdat ovat varmasti nähtävissä ja yksi vitriini muille ötököille. Siellä on myös pienehkö naulakkotila johon voi takkinsa jättää. Repun ja kameralaukun otimme tietenkin mukaan. Aulasta ostetaan sisäänpääsyliput, meille työssäkäyville ne maksoivat 9€ per nassu, ihan kohtuullinen hinta minusta. Harmillisesti en ottanut yleiskuvia juuri lainkaan, vaan keskityin enemmänkin makrokuviin milloin mistäkin kohteesta johtuen osaksi siitä, että kamerassani oli tuo ensiksi mainittu Sigma.
Juuso, Botanian kultatöyhtökakadu. Sitä sai hieman houkutella keskustelemaan, mutta kyllä sieltä alkaa juttua tulla kun tarpeeksi kekustelee. Hieman mitäkuuluuta, naksutusta ja joitakin hävyttömyyksiäkin. Juuso ojenteli jalkaansa häkin aukoista mutta siihen ei uskalla tarttua, eikä suositella muillekaan, arvaamattomia ovat kakadujen tiet. :D
Tunnisteet:
atlaskehrääjä,
botania,
botaniajoensuu,
joensuu,
perhonen,
tropiikki
lauantai 11. marraskuuta 2017
Kaisaniemen puutarhassa 17/09/2017
Olin ollut edellisenä päivänä Helsingin keskustassa kavereitteni kanssa ja puhuimme puutarhoilla käymisestä mutta sitten alkoikin sataa ja asia jäi sikseen. Sunnuntai oli kuitenkin todella aurinkoinen, suorastaan helteinen syyskuinen päivä ja tajusin, että jos nyt en lähde käymään siellä Kaisaniemessä niin sitten en saa lähdetyksi lainkaan. Olen vähän arka lähtemään yksinäni, seurassa on aina mukavampaa ja tällä kertaa miehellä oli menoa ja kavereilla myös. Aikani siinä hermoiltuani otin kuin otinkin kameran kainaloon ja päätin lähteä kuvaamaan. Olen todella iloinen, että sain aikaseksi lähteä sillä kuvista tuli ihan kivoja ja olen tyytyväinen. Tällä kertaa minulla oli mukana Sigma 70-300mm Macro Nikon telezoomi ja vaikka se selvästi vaatii aika paljon harjoittelua niin kyllä sillä nyt jotain kuvia sai kuitenkin. Kaisaniemessä näin viittä eri lajia perhosia, amiraaliperhosta en muista koskaan nähneeni tai sitten en ole vain kiinnittänyt huomiota perhosiin juurikaan. Harmillista sinänsä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! :D Minun olisi varmasti pitänyt hieman paremmin valkata näitä kuvia mutta oli niin vaikea valita... ;)
Neitoperhonen - Aglais io
Neitoperhonen - Aglais io
Tunnisteet:
amiraaliperhonen,
kaaliperhonen,
kaisaniemi,
neitoperhonen,
perhonen,
puutarha,
sitruunaperhonen,
suomi
Elokuun perhoset ja muut otukset 2017 osa 3
Kylläpäs oli somaa huomata nokkosperhosen lentelevän samettikukissa. Koitin päästä lähelle ja lähellehän tämä kaveri päästikin. Nokkosperhonen - Aglais urticae.
Metsänokiperhonen - Erebia ligea, tätä vaklasin ihan kympillä. Melkoisen nopea lentäjä joka yhtäkkiä vaan häviää johonkin kukkaan tai maahan odottamaan. Kaunis, hieman haalistunut yksilö. Näitä oli useita, aika rähjäisenäkin pystyy kaiketi lentämään.
Tunnisteet:
hopeatäplä,
luonto,
metsänokiperhonen,
nokkosperhonen,
perhonen,
suomi
Elokuun perhoset ja muut otukset 2017 osa 2
Vietin melkein koko kaksi viikkoa kuvaten ja töitä tehden. Edellisen postauksen keisarinviitta liehutteli juuri paikalle kun minulla oli puiden kantaminen kesken enkä pystynyt siitä irrottautumaan millään tavalla, ja toisen kerran kun menin perhosen perässä entisen lantalan ovelle odotin vain parempaa tilaisuutta jota ei sitten koskaan tullutkaan. Myös postia hakiessa näin koivun oksalle liihottelevan suuren perhosen, oranssin joten luulenpa sen myös olleen tätä samaa lajia. Muut näkemäni olivat paljon pienempiä.
Hauska oli myös nähdä sammakon loikkivan pitkässä lakoontuneessa heinässä. Tässä vieressä oli suuri kasa koivuklapia jota sitten siirrettiin latoihin mönkijän peräkärryssä ja tietenkin käsivoimin. Isä ajeli pitkää heinää lakoon mönkijällä ja mielenkiintoista kuinka paljon kaikenlaista ötökkää ja otusta sieltä sitten paljastuu. Aamuisin oli kosteaa mutta työpäivät tuntuivat olevan enimmäkseen aurinkoisia joka tietenkin lisäsi huomattavasti mahdollisuuksia bongata uusia lajeja (tai vanhoja, kiinnostavia joka tapauksessa).
Elokuun perhoset ja muut otukset 2017 osa 1
Tänä vuonna lomailin jälleen elokuulla ja suuntasin taas Kainuuseen vanhempieni luokse auttelemaan hommissa. Töitä riitti ja kuitenkin aina välissä vaaniskelin jälleen perhosia kameran ja kännykän voimin. Tällä kertaa otin mukaan Nikon AF-S Nikkor 18 - 135mm hieman erehdyksessä koska tarkoituksena oli ottaa Sigman macro ja tämä hämää kuvatessa (joo, termit hukassa!) koska vaikka sillä voi zoomata lähemmäs niin lopputuloksessa perhonen oli kuvassa jos nyt ei yhtä pieni kuin kittilinssini kanssa niin sentään hieman isompana. Onni on kuitenkin kuvankäsittely ja rajaaminen, eikä ole niin suurta merkitystä sillä vaikkei kuvassa onnistuisikaan saamaan perhosta juuri siihen parhaimpaan kohtaan ja just täydellisesti. Setä, joka on kokenut valokuvaaja on saapunut digiaikaan eri tavoin kokeneena kysyi minulta miksi en rajannut kuvaa etukäteen siinä kuvatessa? Pyydä nyt sitä perhosta pysymään paikallaan kun lähinnä parasta on vaan toivoa ja räpsiä niin paljon kun räpylästä ja kamerasta irtoaa. Kuvia rajatessa voi toivoa tarkennuksen osuneen kohtuullisesti lähelle kohdetta ja ympärillä olevan riittävästi tilaa edes jonkinlaiseen säälliseen rajaukseen. Itse tykkään, että kuvassa on vähän tilaa jotta voin päättää minne päin rajauksen laittaa.
Aloitin bongailun jo heti ensimmäisenä päivänä ja mikä yllätys, harvemmin olen kiinnittänyt huomiota mittariperhosiin, niihin pieniin ruskeanharmaisiin tai valkosiin mutta tämä selvästi ei ollut mittarimateriaalia. Kirjan avulla tunnistin lajin tesmaperhoseksi - Aphantopus hyperantus.

Toisen kerran sain läksytystä siiven päälle osuvista varjoista.
Toisen kerran sain läksytystä siiven päälle osuvista varjoista.
Tunnisteet:
lauhahiipijä,
loistokultasiipi,
luonto,
perhonen,
suomi
Aina vaikea aloittaa...
Olen jo pitkään miettinyt suomenkielisen blogin kirjoittamista. Haluan keskittyä tässä ruokaan, luontoon, matkailuun ja etenkin melko uuteen intohimooni: perhosiin. Tietenkin perhosten kuvaaminen on näin Suomen oloissa talvella hieman vaikeata mutta voi aina keskittyä muuhunkin luontokuvaamiseen ja muihin aiheisiin. Minulla on ennestään yksi blogi jossa olen keskittynyt nukkeharrastukseni moniin vaiheisiin. Huomautan etten ole millään tasolla ammattilainen enkä etsi kritiikkiä kuviin tai tunnelmiin, haluan vaan kirjata ylös kivoja juttuja. Nämä kuvat on otettu elokuussa 2016.
Innostuin perhosista kaksi vuotta sitten kun olin lomalla vanhempieni luona Kainuussa. Telkkarista tuli pelkkää urheilua, Rion kesä Olympialaiset joita isäni etenkin katsoi oikein mieluusti. Minulla sen sijaan oli hieman tylsää, mutta kun huomasin ikkunalaudan samettikukilla vierailevat neitoperhoset innostuin todella paljon. Siinäpä olisikin tekemistä kun rupeaisin vaaniskelemaan niitä aikani kuluksi. Neitoperhonen - Aglais Io.

Tunnisteet:
loistokultasiipi,
luonto,
neitoperhonen,
perhonen,
suomi,
suruvaippa
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)