Viime kesänä vietettiin aika paljon aikaa kavereiden luona Espoossa. Siellä on kivaa maaseutua, kaverit asuu pienessä vuokratalossa ja ympärillä on peltoa ja luontoa. Käytiin kävelemässä sitä tuttua pellonreunaa ja hevosen polkua. Lähitallien asukkaat kulkevat sitä polkua mutta kummallista kyllä, me ei niihin törmätty. Kaippa se tuo ystävätär tietää milloin ne siellä liikkuu niin uskalsi meitä sinne viedä.
Tämä jäi selvittämättä, mikähän mittari lieneekään. Se kökötti talon läheisellä pellonreunalla eikä sitä paljoa kiinnostanut minun värkkäilyt.
Lauhahiipijät, kumpainenkin omalla kukalla.
Sitruunaperhonen - Gonepteryx rhamni - Brimstone. Sittiksiä olinkin toivonut näkeväni jo pidempään. Ne ovat niin iloisen värisiä limenvihreinä ja keltaisina.
Seurasin tätä nokkosperhosta jonkin aikaa ja jotenkin minusta näyttääpi siltä että sen takapää on kiertynyt alas... mikä tarkoittanee sitä, että se on naaras ja se pyrkii munimaan nokkoselle.
Sikäli kun olen ymmärtänyt niin vihertävät sitruunaperhoset olisivat naaraita ja kellertävät koiraita. Näin siis mielestäni enemmän naaraita kuin koiraita.
Runsaasti lanttuperhosia koko kesän ajan. Lanttuperhonen - Pieris napi - Green-veined White. Tämä on ainakin toista sukupolvea.
Käveltiin siellä polulla likelle talleja ja alkoi kuulua iloinen mustarastaan liverrys. Katseltiin vähän mistä ääni sattuisi kuulumaan ja katsos vaan, tämmöinen erikoisempi tapaus törötti yhdessä puussa. Mielenkiintoinen väritys, kotiin päästyäni hieman googlailin ja tästä oli tehty jo jokin lehtijuttu eli laji vahvistui, värivikainen mustarastas. Kaunis silti, harvemmin pääsee näkemään tämmösiä erikoisia tapauksia.
Nokkosperhonen, tämä oli melko tuoreen näköinen.
Jokin sinisiipi naaras, kangas- tai ketosinisiipi ehkä.
Tämä jäi selvittämättä, mikähän mittari lieneekään. Se kökötti talon läheisellä pellonreunalla eikä sitä paljoa kiinnostanut minun värkkäilyt.
Lauhahiipijät, kumpainenkin omalla kukalla.
Sitruunaperhonen - Gonepteryx rhamni - Brimstone. Sittiksiä olinkin toivonut näkeväni jo pidempään. Ne ovat niin iloisen värisiä limenvihreinä ja keltaisina.
Seurasin tätä nokkosperhosta jonkin aikaa ja jotenkin minusta näyttääpi siltä että sen takapää on kiertynyt alas... mikä tarkoittanee sitä, että se on naaras ja se pyrkii munimaan nokkoselle.
Sikäli kun olen ymmärtänyt niin vihertävät sitruunaperhoset olisivat naaraita ja kellertävät koiraita. Näin siis mielestäni enemmän naaraita kuin koiraita.
Runsaasti lanttuperhosia koko kesän ajan. Lanttuperhonen - Pieris napi - Green-veined White. Tämä on ainakin toista sukupolvea.
Käveltiin siellä polulla likelle talleja ja alkoi kuulua iloinen mustarastaan liverrys. Katseltiin vähän mistä ääni sattuisi kuulumaan ja katsos vaan, tämmöinen erikoisempi tapaus törötti yhdessä puussa. Mielenkiintoinen väritys, kotiin päästyäni hieman googlailin ja tästä oli tehty jo jokin lehtijuttu eli laji vahvistui, värivikainen mustarastas. Kaunis silti, harvemmin pääsee näkemään tämmösiä erikoisia tapauksia.
Nokkosperhonen, tämä oli melko tuoreen näköinen.
Jokin sinisiipi naaras, kangas- tai ketosinisiipi ehkä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti