Porvarinlahden pururadalla

Tätä edellisenä viikonloppuna käytiin Haltiassa katselemassa perhosia, siellä oli enimmäkseen sitruunaperhosia, pari rähjäistä lauhaiipijää ja nokkosperhosta. Mukava reissu oli sekin, mutta en viitsi laittaa niistä samoista naamoista kuvia vaikka tykkäänkin toistaa niitä samoja aiheita. Siellä näin jonkin isomman tumman perhosen lentävän tielle ja sitten pois, se jäi harmittamaan mikä se sitten olikaan. En saanut kuvaa enkä nähnyt itse varmasti mikä se oli. Joka tapauksessa, jo viime kesänä perinteeksi muodostui suunnata viikonloppuisin jonnekin havaitsemaan perhosia, Vuosaaren huipun ja Porvarinlahden välinen pururata osoittautui mainioksi paikaksi siihen toimintaan. Mukavaa lähteä jo heti aamusta liikkeelle, siskonikin oli kylässä joten tarpeeksi vesipulloja ja evästä mukaan.

Pikkukultasiipi - Lycaena phlaeas - Small Copper. Tämä oli toinen pikkukultasiipi jonka olen koskaan nähnyt eikä se suostunut esittelemään päällisiipiään.



Angervohopeatäpliä oli liikkeellä edelleen, ne alkoivat näyttää jo melko kuluneilta. Angervohopeatäplä - Brenthis ino - Lesser Marbled Fritillary. Sitruunaperhonen ja lauhahiipijä samalla kukalla. Harmittaa kun kouluaikaisesta kasviosta ei ole jäänyt paljonkaan mieleen, tunnistan tosi huonosti näitä keltaisia kukkia. Näitä tuntuu olevan ainakin kymmenen samanlaista ihan pikkusen erikokoisena ja erilaisilla lehdillä eikä niitä nyt äkkiä mistään löydä. Höh.

Neitoperhonen - Nymphalis io - Peacock. Tuoreen näköisiä neitoperhosia oli useita.



Tässä kohtaa sisko sanoi, että tuossa kukalla on semmonen perhonen mitä hän ei ole koskaan nähnyt! Ja olihan siinä! Pikkuhäiveperhonen - Apatura ilia - Lesser Purple Emperor. Todella hyvin huomattu!

Siipiään se ei suostunut aukaisemaan, varmaan liiaksi kiirettä mettä imeskellessä.



Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä tälle lauantaille melko kulunut pieni sinisiipi.

Ehkäpä toisen polven paatsamasinisiipi - Celastrina argiolus - Holly Blue. Siskokin lähti tässä vaiheessa kotiin ja saattelimme hänet sunnuntai aamuna lentokentälle. Sen jälkeen suunnattiin uudestaan katselemaan perhosia siinä toivossa, että nähtäisiin pikkuhäiveperhonen uudelleen.

Pienenpieni sammakko! Nämä retket menee yleensä aika samaan tyyliin, kävellään pururadalle ja sitä päästä päähän useita kertoja, toisinaan kävellään voimalinjojen alle ja jos vähän laiskottaa niin sitten pelkästään pururadalla. Siinä on jo yksistään paljon nähtävää niin ei ole välttämätöntä mennä merta edemmäs kalaan...

Toveri lanttuperhonen jälleen.

Lauhahiipijä.

Tämän kanssa kahlattiin heinikkoon, oliko se viisasta, no ei varmaan mutta siitä huolimatta. Karttaperhonen - Araschnia levana - Map Butterfly. Tänä vuonna voi sitten raksia sekä karttaperhosen kesä- ja syysmuodot. Käveltiin siinä myös jonkin matkaa jonkun tuntemattoman naisen ja hänen lapsenlapsensa kanssa, nainen kertoili meille laaveasti perhosista joita siinä pururadalla on aikoinaan ollut. Hän oli ilmeisesti harrastanut perhosia jo paljon kauemmin kuin me ja eikä jaksanut hötkyillä joka perhosen perässä. Me kerroimme hänelle edellispäivän pikkuhäiveperhosesta ja siitä hän tuntui olevan hieman kiinnostunut. Tiemme erosivat kun me jäätiin kuvailemaan neitoperhosia ja muita kun hän käveli tuttujensa luo pienen lammikon rannalle lähelle hiekkatietä.

Amiraaliperhonen - Vanessa atalanta - Red Admiral.

Tässä kohtaa mies onnistui näkemään tämän perhosen liihottelevan tässä puskassa. Siinä aikamme vaaniskeltiin kunnes saatiin pari kuvaa. Se ei halunnut näyttäytyä valossa vaan piilotteli tuolla rungolla puskan sisässä. Aikamme siinä vaanittuamme päätimme sitten kuitenkin lähteä eteenpäin, siinä kävellessä pohdittiin käydäänkö sanomassa sille naiselle ja hänen seureelle pikkuhäiveestä ja niinpä sitten lopussaan näytimme paikan missä perhonen töröttää koska he heti kiinnostuivat asiasta. Yhdellä miehellä oli mukanaan pullollinen syöttinestettä joita hän ruiskutti viljalti puskan ympäristöön jotta saataisiin pikkuhäiveperhonen esille. En tiedä kuinka solidaarisia perhosharrastajat yleensä ovat jos näkevät jotain perhosia jotka tietävät toisille kiinnostaviksi, me ajateltiin että ehkäpä se olisi heistäkin kiinnostavaa nähdä.



Kaikki saivat varmasti hyviä kuvia, pidemmät henkilöt varmaan vielä parempia kun minä lyhyt. Vähän harmittaa ettei se tullut alemmas enkä saanut kuvaan juurikaan häivettä, mutta onpahan sitten tavoitteita seuraavalle vuodelle.