Sienet ovat niin hauskoja. Erityisesti näin ryhmässä.
sunnuntai 12. marraskuuta 2017
Syyskuun viimeinen loma
Kävin pienellä visiitillä vanhempieni luona Kainuussa syyskuun loppupuolella. Erityisesti jännitin onko siellä enää perhosia tai minkäänlaisia hyviä säitä ja olihan siellä. Yksi oranssi josta en saanut kuvaa ja tietenkin uskollinen kaverini herukkaperhonen. Puhumattakaan kissasta, siinä vasta mainio otus. Tällä kertaa se ei niinkään piitannut seurastani vaan sitä olisi kiinnostanut enemmän hiimailla ulkona pimeällä pitkään. Vanhempani ovat aina houkutelleet sen sisätiloihin, koska vaara vaanii metsän laidassa. Onpa kissa meinannut jo kerran joutua ilveksen saaliiksi, vaan se havaittiin vaaniskelemassa marjapuskan edessä kun pahaa aavistamaton kissa kävellä lekutteli melkein suoraan surman suuhun. Onneksi ilves havaittiin ja kissa sillä kertaa säästyi.

Sienet ovat niin hauskoja. Erityisesti näin ryhmässä.
Kävimme myös poimimassa puolukoita. Tällaisella vanhalla hakkuuaukealla joka on jo vesakoitunut, oli pari isoa vanhaa muurahaispesää. Niitten päälle oli kasvanut komeat kumpareet puolukkaa ja siitä vain poimurilla poimimaan. Isäni, joka paljon metsämiehenä kulkee ympäriinsä, tiesi tämän paikan ja hyvä paikka se olikin.
Tämä iso pino oli kissan suosikki kyttäyspaikka. Sieltä on hyvä tarkkailla heinikkoa hiirulaisten toivossa.
Hämähäkin seittikehto.
Sanoisin tätä korkeaa kasvia karhunputkeksi noitten isojen kukintojen perusteella. Kimalainen siellä vielä lenteli ja koitti saada kasteisista kukista mettä.
Palolampi, Hiidenportin kansallispuisto.
Käpytikka kävi hakemassa käpyjä ja meni kauemmas puhelinpylvääseen niitä nakuttamaan.
Mittarikaveri.
Herukkaperhonen.
Sienet ovat niin hauskoja. Erityisesti näin ryhmässä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti