Näytetään tekstit, joissa on tunniste luonto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste luonto. Näytä kaikki tekstit

tiistai 31. heinäkuuta 2018

Kesälomaa ja perhosbaarin vaaniskelua Sotkamossa

Seuraavaksi olikin sitten aika matkustaa minun vanhempieni luokse. Osa kesälomasta menee siellä aina enempi tai vähempi työhommissa, mutta nyt olin kyllä silti ihan tyytyväinen kun työksi jäi lähinnä punaherukoiden kerääminen. En minä työtä pelekää, tehtävä on kun se tule kohdalle, enkä haluaisi ajatella omien vanhempien tekevän niin paljon töitä vaikka siellä korpikuusen kannon alla ovatkin päättäneet asua. Mieluusti sitä on avuksi mutta onhan se kiva jos voi välillä lomalla lomailla eikä vaan tehdä töitä. Sielläkin nysväsin perhosbaarin heti aluksi. Sekoittelin jälleen halpaa punaviiniä, siirappia, fariinisokeria ja mössösin banaania päälle. Johonkin sekoitukseen tuli myös vanhaa kuusenkerkkäsiirappiakin jota äitillä oli jemmassa. Täälläkin huomasin kuinka pirusti niitä ampiaisia sitten alkaa tulla kun niitä vaan tahtoo tulla. En varmaan kuvannut pahimpia ampiaishetkiä kummastakaan paikasta. Toinen baari tuli pihapiirin talon ja aitan väliin ja toinen kauemmas vanhan ladon eteen anopinkuljetuslaatikon päälle. Yhdistän tähän viimeiseen heinäkuun postaukseen kaikki loput heinäkuun kuvat sillä lajit ovat enimmäkseen samoja mitä aikaisemminkin on nähty vaikka ne "parhaat" kuvat on aina yhtä vaikea valita.

Tästä tuli tällainen baari. Iso rikkinäinen ruukku alle ja siellä on pari kiveä painona. Pari lautasta lisäksi ja sitä evästä imeytettynä tommosiin vaahtomuovisieniin. Näissä nyt oli se ongelma jonka totesin aikasemminkin, että ne vetää amppareita puoleensa... kuin sienet. Yllätys oli suurenmoinen kun amiraaliperhonen - Vanessa atalanta tuli heti baarin antimille.

sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

Juhannusviikonloppu osa 2

Täytyy postailla nämä vanhemmat kuvat ensiksi, juhannuksesta saa näin helposti kaksikin postausta koska kävimme joka päivä jossain päin kuvailemassa. Taas tarttui kuviin sellaisia lajeja joita ei oltu nähty aikasemmin. Muutoin kuvaaminen on jäänyt hieman vähälle kuumien säiden vuoksi. Perhosetkin tuppaa päivän kuumimpina tunteina piiloutumaan, näin on tullut huomattua. Näihin kuviin ja tunnelmiin.

Ajelimme autolla etsimään hyvää perhospaikkaa kun huomasimme valoisan risteyksen metsän reunassa, paikalla näytti lentelevän hyvin perhosia ja etenkin suurehko hopeatäpläperhonen vei huomiomme. Tilaa oli myös hyvin parkkeerata auto jolloin se ei ollut muiden kulkijoiden tiellä.
  Ketohopeatäplä - Argynnis adippe ruusuruoholla. Etusiivistä voi nähdä selvästi kaksi paksuuntunutta koirasjuovaa joka on kuulemma tämän lajin hyvä tunnusmerkki. Alapinnasta en tainnut saada kuvaa. Tätä ruusuruohoa kasvoi tässä paikalla runsaasti.

Juhannusviikonloppu osa 1

Ei näissä näköjään pysy mukana lainkaan. On ollut niin paljon kaikenlaista menoa ja viimein tämä helle, joten ei ole edes jaksanut ajatella blogin päivittämistä ja istumista jossian muualla kuin tuulettimen alla. Ollaan käyty paljon havainnoimassa perhosia, eikä pettymyksiltäkään ole vältytty. Toisinaan löytyy perhosia ja toisinaan ei, joskus se iso perhonen ei sitten pysähdykkään vaan häviää pellon yli metsikön suojiin... No joo, ainahan tämä on tämmöstä. On ollut joka tapauksessa jo mielettömän hieno ensimäinen havaintokesä joka alkoi jo huhti-toukokuussa kunnon pörinällä. Kuvat on ajalta 22. - 24.6.

Näistä kukista en tosiaan tiedä mitä ne on mutta paljon olen niitä nähnyt, ilmeisesti erinäiset kimalaisetkin tykkää niistä. :)

torstai 14. kesäkuuta 2018

Voimalinjojen alla Mustavuoressa

Mustavuoren suojelualueen laitamilla on voimalinjan alla hyvä polku jota pitkin talsia havainnoimaan perhosia. Voimalinjan aluspolku on alkuosastaan mukavan leveä, mutta kapenee loppua kohti. Polku loppuu jonkun peltoon ja emme lähteneet selvittämään mistä sen mahdollisesti kiertää ympäri tai voiko sitä ylipäätänsä kiertää sieltä pellon kautta.

Kuvat on otettu 10.6, mutta ainahan nämä minun kuvat tulee näin jälkijunassa. On ollut muussa elämässä vähän kiireitä ja perhostelemaan ehtii silloin kun ehtii.
Tämä lienee pursuhopeatäplä, lennähti suoraan eteeni tiellä kun olimme kävelemässä parkkipaikalta (väärään suuntaan) kohti voimalinjoja. Tämän jälkeen vähän matkaa käveltyämme tulimme siihen tulokseen, että ollaan menossa väärään suuntaan, joten eikun takaisin ja risteyksestä eri suuntaan taas. Onneksemme ei kestänytkään kauaa kunnes pääsimme voimalinjojen jäljille.

keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Iltaviikon perhoset

Vuorotyötä tehdessä jää aamut ennen iltavuoroa monesti hieman tyngiksi tai ne tuntuvat muuten sellaisilta, ettei mitään oikein viitsisi aloittaa koska ei tiedä saako projektia vietyä kerralla loppuun asti. Viime viikolla minulla oli tosi hyvä viikko perhoskuvailujen suhteen, sillä mieheni oli kotona myös samaan aikaan aamuisin osan viikkoa ja lähdimme yhdessä hieman havainnoitsemaan perhosia. Kävimme tuossa lähellä Slåttmossenin suo alueella ja Vaaralan hiekkakuopilla. Nämä alueet ovat mielenkiintoisia eläimistöiltään ja siellä on paljon kaikenlaisia perhosia ja lintuja. Huomasin sen jo viime vuonna bussipysäkillä töihin menevää bussia odotellessani, perhosia lensi usein ohitse metsään päin. Viikonloppuna menin kaverini kanssa Vallisaareen ja vielä itsekseni pikaisen mutkan Kaisaniemessä pienen suo ja hiekkakuoppareissun jälkeen.
Tämä neitoperhonen lenteli hiekkakuopan reunamilla. Neitoperhonen - Aglais io.

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Syyskuun viimeinen loma

Kävin pienellä visiitillä vanhempieni luona Kainuussa syyskuun loppupuolella. Erityisesti jännitin onko siellä enää perhosia tai minkäänlaisia hyviä säitä ja olihan siellä. Yksi oranssi josta en saanut kuvaa ja tietenkin uskollinen kaverini herukkaperhonen. Puhumattakaan kissasta, siinä vasta mainio otus. Tällä kertaa se ei niinkään piitannut seurastani vaan sitä olisi kiinnostanut enemmän hiimailla ulkona pimeällä pitkään. Vanhempani ovat aina houkutelleet sen sisätiloihin, koska vaara vaanii metsän laidassa. Onpa kissa meinannut jo kerran joutua ilveksen saaliiksi, vaan se havaittiin vaaniskelemassa marjapuskan edessä kun pahaa aavistamaton kissa kävellä lekutteli melkein suoraan surman suuhun. Onneksi ilves havaittiin ja kissa sillä kertaa säästyi.
Sienet ovat niin hauskoja. Erityisesti näin ryhmässä.

lauantai 11. marraskuuta 2017

Elokuun perhoset ja muut otukset 2017 osa 3

Kylläpäs oli somaa huomata nokkosperhosen lentelevän samettikukissa. Koitin päästä lähelle ja lähellehän tämä kaveri päästikin. Nokkosperhonen - Aglais urticae. Metsänokiperhonen - Erebia ligea, tätä vaklasin ihan kympillä. Melkoisen nopea lentäjä joka yhtäkkiä vaan häviää johonkin kukkaan tai maahan odottamaan. Kaunis, hieman haalistunut yksilö. Näitä oli useita, aika rähjäisenäkin pystyy kaiketi lentämään.

Elokuun perhoset ja muut otukset 2017 osa 2

Vietin melkein koko kaksi viikkoa kuvaten ja töitä tehden. Edellisen postauksen keisarinviitta liehutteli juuri paikalle kun minulla oli puiden kantaminen kesken enkä pystynyt siitä irrottautumaan millään tavalla, ja toisen kerran kun menin perhosen perässä entisen lantalan ovelle odotin vain parempaa tilaisuutta jota ei sitten koskaan tullutkaan. Myös postia hakiessa näin koivun oksalle liihottelevan suuren perhosen, oranssin joten luulenpa sen myös olleen tätä samaa lajia. Muut näkemäni olivat paljon pienempiä. Hauska oli myös nähdä sammakon loikkivan pitkässä lakoontuneessa heinässä. Tässä vieressä oli suuri kasa koivuklapia jota sitten siirrettiin latoihin mönkijän peräkärryssä ja tietenkin käsivoimin. Isä ajeli pitkää heinää lakoon mönkijällä ja mielenkiintoista kuinka paljon kaikenlaista ötökkää ja otusta sieltä sitten paljastuu. Aamuisin oli kosteaa mutta työpäivät tuntuivat olevan enimmäkseen aurinkoisia joka tietenkin lisäsi huomattavasti mahdollisuuksia bongata uusia lajeja (tai vanhoja, kiinnostavia joka tapauksessa).

Elokuun perhoset ja muut otukset 2017 osa 1

Tänä vuonna lomailin jälleen elokuulla ja suuntasin taas Kainuuseen vanhempieni luokse auttelemaan hommissa. Töitä riitti ja kuitenkin aina välissä vaaniskelin jälleen perhosia kameran ja kännykän voimin. Tällä kertaa otin mukaan Nikon AF-S Nikkor 18 - 135mm hieman erehdyksessä koska tarkoituksena oli ottaa Sigman macro ja tämä hämää kuvatessa (joo, termit hukassa!) koska vaikka sillä voi zoomata lähemmäs niin lopputuloksessa perhonen oli kuvassa jos nyt ei yhtä pieni kuin kittilinssini kanssa niin sentään hieman isompana. Onni on kuitenkin kuvankäsittely ja rajaaminen, eikä ole niin suurta merkitystä sillä vaikkei kuvassa onnistuisikaan saamaan perhosta juuri siihen parhaimpaan kohtaan ja just täydellisesti. Setä, joka on kokenut valokuvaaja on saapunut digiaikaan eri tavoin kokeneena kysyi minulta miksi en rajannut kuvaa etukäteen siinä kuvatessa? Pyydä nyt sitä perhosta pysymään paikallaan kun lähinnä parasta on vaan toivoa ja räpsiä niin paljon kun räpylästä ja kamerasta irtoaa. Kuvia rajatessa voi toivoa tarkennuksen osuneen kohtuullisesti lähelle kohdetta ja ympärillä olevan riittävästi tilaa edes jonkinlaiseen säälliseen rajaukseen. Itse tykkään, että kuvassa on vähän tilaa jotta voin päättää minne päin rajauksen laittaa. Aloitin bongailun jo heti ensimmäisenä päivänä ja mikä yllätys, harvemmin olen kiinnittänyt huomiota mittariperhosiin, niihin pieniin ruskeanharmaisiin tai valkosiin mutta tämä selvästi ei ollut mittarimateriaalia. Kirjan avulla tunnistin lajin tesmaperhoseksi - Aphantopus hyperantus.

Toisen kerran sain läksytystä siiven päälle osuvista varjoista.

Aina vaikea aloittaa...

Olen jo pitkään miettinyt suomenkielisen blogin kirjoittamista. Haluan keskittyä tässä ruokaan, luontoon, matkailuun ja etenkin melko uuteen intohimooni: perhosiin. Tietenkin perhosten kuvaaminen on näin Suomen oloissa talvella hieman vaikeata mutta voi aina keskittyä muuhunkin luontokuvaamiseen ja muihin aiheisiin. Minulla on ennestään yksi blogi jossa olen keskittynyt nukkeharrastukseni moniin vaiheisiin. Huomautan etten ole millään tasolla ammattilainen enkä etsi kritiikkiä kuviin tai tunnelmiin, haluan vaan kirjata ylös kivoja juttuja. Nämä kuvat on otettu elokuussa 2016. Innostuin perhosista kaksi vuotta sitten kun olin lomalla vanhempieni luona Kainuussa. Telkkarista tuli pelkkää urheilua, Rion kesä Olympialaiset joita isäni etenkin katsoi oikein mieluusti. Minulla sen sijaan oli hieman tylsää, mutta kun huomasin ikkunalaudan samettikukilla vierailevat neitoperhoset innostuin todella paljon. Siinäpä olisikin tekemistä kun rupeaisin vaaniskelemaan niitä aikani kuluksi. Neitoperhonen - Aglais Io.