Toisen kerran sain läksytystä siiven päälle osuvista varjoista.
lauantai 11. marraskuuta 2017
Elokuun perhoset ja muut otukset 2017 osa 1
Tänä vuonna lomailin jälleen elokuulla ja suuntasin taas Kainuuseen vanhempieni luokse auttelemaan hommissa. Töitä riitti ja kuitenkin aina välissä vaaniskelin jälleen perhosia kameran ja kännykän voimin. Tällä kertaa otin mukaan Nikon AF-S Nikkor 18 - 135mm hieman erehdyksessä koska tarkoituksena oli ottaa Sigman macro ja tämä hämää kuvatessa (joo, termit hukassa!) koska vaikka sillä voi zoomata lähemmäs niin lopputuloksessa perhonen oli kuvassa jos nyt ei yhtä pieni kuin kittilinssini kanssa niin sentään hieman isompana. Onni on kuitenkin kuvankäsittely ja rajaaminen, eikä ole niin suurta merkitystä sillä vaikkei kuvassa onnistuisikaan saamaan perhosta juuri siihen parhaimpaan kohtaan ja just täydellisesti. Setä, joka on kokenut valokuvaaja on saapunut digiaikaan eri tavoin kokeneena kysyi minulta miksi en rajannut kuvaa etukäteen siinä kuvatessa? Pyydä nyt sitä perhosta pysymään paikallaan kun lähinnä parasta on vaan toivoa ja räpsiä niin paljon kun räpylästä ja kamerasta irtoaa. Kuvia rajatessa voi toivoa tarkennuksen osuneen kohtuullisesti lähelle kohdetta ja ympärillä olevan riittävästi tilaa edes jonkinlaiseen säälliseen rajaukseen. Itse tykkään, että kuvassa on vähän tilaa jotta voin päättää minne päin rajauksen laittaa.
Aloitin bongailun jo heti ensimmäisenä päivänä ja mikä yllätys, harvemmin olen kiinnittänyt huomiota mittariperhosiin, niihin pieniin ruskeanharmaisiin tai valkosiin mutta tämä selvästi ei ollut mittarimateriaalia. Kirjan avulla tunnistin lajin tesmaperhoseksi - Aphantopus hyperantus.

Toisen kerran sain läksytystä siiven päälle osuvista varjoista.
Tuntematon laji, tämä on ainoa kuva minkä siitä sain kun en viitsinyt itseäni pidempään horsmikkoon lähteä sitä vaaniskelemaan. Toivottavasti tämä tulee ensi kesänä vielä vastaan.
Tätä pötkylä lajia ei perhoskirjakaan tuntenut mutta se aina välillä pyörähtää jalkoihin... juuri kun perhonen on just semmosessa kohdassa jotta siihen voisi kohta kameransa tähdätä etkä tietenkään voi liikkua kahta askelta peräjälkeen koska kuvausassistentti ei voi jättää liikkuvaa jalkaa nuohoamatta. :D
Kaunis loistokultasiipi naaras. Loistokultasiipi -Lycaena virgaureae.
Sama yksilö sivulta.
Ensimmäinen kohtaaminen ehkäpä jonkinlaisen hopeatäpläperhosen kanssa...
Tämän pienen perhosen voi hyvin helposti jättää huomaamatta. Todellakin ensimmäinen kerta kun suorastaan juoksin katsomaan mikä perhosen näköinen hiippailija siellä kukissa hörpöttelee. Kyseessähän oli lauhahiipijä - Thymelicus lineola. Erityisesti tuo siipien asento oli minusta kiintoisa.
Olin juuri palaamassa pellon laidasta vaaniskelemasta kun äitee herukkapuskien keskeltä huusi että tämmöstä et ole kyllä aikasemmin nähnyt! Keisarinviitta - Argynnis paphia. Tämä oli paras mihin siinä kohtaa kykenin. Kohtasin kyseisen perhosen vielä pari kertaa mutta jäin sitten ämpyilemään parempaa kohtaa kuvata ja menetin tilaisuuteni koska olin vaan niin tyhmä. Kameran suljin laulamaan ja jälkeenpäin katsellaan sitten niitä tuloksia! :D
Sisiliskotkin olivat paistattelemassa päivää useissa eri paikoissa, tämä vanha rengas tuntui olevan hyvä ja lämmin paikka.
Useita kertoja olin näkevinäni pienen ruskeahkon perhosen lentävän nopeasti jo kuihtuneilla apiloilla ja kun kerran sen saa kuvaan niin... Tämä on jonkinlaisen sinisiipilajin naaras. Tässä lähistöllä on useita muurahaispesiä, en tosin tiedä mitä lajeja. En koittanut tehdä mitään erityistä määritystä mutta jännittävä kohtaaminen myös tämän kanssa. Laittelen lisää kuvia seuraavaan osaan.
Toisen kerran sain läksytystä siiven päälle osuvista varjoista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti