Ritareita onko heitä

Kävimme miehen kanssa pienellä ritariperhosen etsintäretkellä. Saimme muutama viikko sitten toisella retkellä vinkin, että ritariperhonen asustelee erään mäen päällä lintutornin läheisyydessä ja sinnepä sitten päätimme mennä. Tässä ensiksi muutama kuva tuolta kahden viikon takaiselta reissulta ja pari muutakin, koska löysin pari itselleni ihan uutta lajia. Ensiksi toinen uusista lajeista. Tämä on pikkukultasiipi, Lycaena phlaeas. Töihin mennessäni näin bussipysäkiltä tien toisella puolella (sillä puolella mistä olin juuri kävellyt tien yli) jonkin pienen perhosen lentelyä. Seurasin sitä pari päivää ja sitten päätin mennä aikasemmin pysäkille, josko minulla olisi tuuria nähdä se pieni perhonen. Ja olihan minulla! Tuuria matkassa vaikka vain yksi kuva onnistui, sen verran vikkelä on tämä pikkuinen.



Mustavuoren luonnonsuojelualueella voimalinjojen alla lennähti tämä pieni perhonen lähimaastoon. Mies sen ensiksi huomasi ja kylläpäs oli jännittävää! Karttaperhonen, Araschnia levana. Tällä perhosella on kaksi eri muotoa joista kevään ensimmäinen on tämä oranssi musta ja seuraava muoto myöhemmin kesällä musta, jolla on siivissä pari vaaleampaa raitaa. Toivottavasti saan kuvia myös siitä myöhemmin! :)

Voimalinjojen alus oli todella hyvä paikka bongailla perhosia, siellä lenteli myös herukkaperhonen, kangasperhonen ja neitoperhonen, sekä tietenkin todella paljon lanttuperhosia ja muita valkoisia tai valkoisehkoja. Muutama sitruunaperhonenkin lenteli mutta eivät pysähtyneet kuvaamista varten minnekään. Vuoden ensimmäinen herukkeperhonen, Polygonia c-album.

Neitoperhonen, Aglais io. Tämä kaveri pysähtyi ruokailemaan aivan viereen kun pidimme pientä taukoa Vuosaarenhuipulle kiipeämisessä.

Kangasperhonen, Callophrys rubi. Kangasperhosten aika alkaa olla ohitse ainakin etelässä, lähisuolla näitä kaunokaisia ei enää tapaa sillä lämmin jakso oli pitkä ja alkoi aikaisin. Ilmeisesti sen seurauksena useat lajit lentävät nyt aikasemmin kuin mitä ne yleensä tekevät. On ollut mielenkiintoista seurailla pidempään perhosia harrastaneiden ja asiantuntijoiden keskusteluita asiasta.

Mennäänpäs nyt sitten Porvarinlahden lintutornin läheiselle mäen huipulle katselemaan ritariperhosta. Mäki on melkoisen jyrkkää kallioista mäntyistä rinnettä jossa on onneksemme ihan kelvolliset ja suhteellisen helposti seurattavat polut ylös mäen päälle. Ajattelin jo matkan edetessä, että mahtaneeko koko ritaria näkyäkään mutta yllätys oli kun heti mäen huipun saavutettuamme sellainen liiteli vastaan. Ei tietenkään ollut mikään yllätys kun sinne samalle mäelle kiipesi joku muukin meidän lisäksi. Siellä oli ihan rattoisaa yhdessä kuvailla ja jutella perhosista. :) Näitä näkyi kaiketi kolme eri yksilöä joista yhdestä (naaras) ei saatu kuvaa. Ritariperhonen, Papilio machaon.



On se vaan komea kaveri! Tuonne mäelle palaamme varmaan toisenkin kerran mikäli säät sallii. Oli kiinnostavaa huomata perhosen jollain tasolla tottuneen meidän läsnäoloomme ja pelottomasti alkoi liihotella ympärillämme. Välillä sen huomion vei toinen perhonen tai se istahti maahan tai puuhun. On aina vaikeata valita ne mielestään parhaat kuvat ja vieläkin kärsin siitä, että menen liian lähelle kohdetta. Saisin ihan hyviä kuvia kauempaakin mutta jotenkin on vaikeata olla menemättä kovin lähelle. Linssin etäisyys kohteesta pitäisi olla kaiketi vähintään 70cm ja innoissani unohdan sen. Nyt alkaa selkeästi kylmemmät säät ja se varmasti vaikuttaa perhosten havainnointiin tulevina viikkoina. Toivottavasti säät ovat kuitenkin aurinkoiset ja perhosia näkyy taas pian.