Lisäksi tällä reissulla näkyi satunnainen amiraali jolla oli hyvin kiire eikä mitään mahdollisuutta kuvaan sekä useita hopeatäpliä jotka olivat kaiketi enimmäkseen angervohopeatäpliä. Niistä minulla on jo paljon parempiakin kuvia kuin tällä reissulla otetut. Pitäisi aina vaan uskaltaa mennä lähemmäs perhosia vaikka ensimmäinen kuva kannattaakin ottaa kauempaa, ihan varalta. Syyllistyn itse hötkyilyyn aika usein ja karkuutan kaikki kiinnostavat perhoset.
sunnuntai 24. kesäkuuta 2018
Juhannusviikonloppu osa 1
Ei näissä näköjään pysy mukana lainkaan. On ollut niin paljon kaikenlaista menoa ja viimein tämä helle, joten ei ole edes jaksanut ajatella blogin päivittämistä ja istumista jossian muualla kuin tuulettimen alla. Ollaan käyty paljon havainnoimassa perhosia, eikä pettymyksiltäkään ole vältytty. Toisinaan löytyy perhosia ja toisinaan ei, joskus se iso perhonen ei sitten pysähdykkään vaan häviää pellon yli metsikön suojiin... No joo, ainahan tämä on tämmöstä. On ollut joka tapauksessa jo mielettömän hieno ensimäinen havaintokesä joka alkoi jo huhti-toukokuussa kunnon pörinällä. Kuvat on ajalta 22. - 24.6.
Näistä kukista en tosiaan tiedä mitä ne on mutta paljon olen niitä nähnyt, ilmeisesti erinäiset kimalaisetkin tykkää niistä. :)
Tämän toukan kanssa minulla oli erimielisyyttä mansikan omistajuus suhteesta. Vein sen puutarhaan herukkapensaan lehdelle jonne se oli sitten jäänytkin odottelemaan parempia aikoja. Kaiketi jonkinlaisen yöperhosen toukka.
Puroyökkönen - Rivula sericealis.
Tässä kaiketi jonkinlaisia kurjenpolvia joissa mettä riittää kimalaisen kellukalle.
Matalan valkoapilaisen nurmen seassa viihtyy gammayökkönen - Autographa gamma. Näin tätä pariinkin otteeseen ja aina se livahti kamerani ulottumattomiin kunnes päätti mennä apiloiden sekaan suojaan.
Piippopaksupää - Ochlodes sylvanus.
Sinisiipi, ehkäpä kangas- tai ketosinisiipi. On tosi vaikeata sanoa päällipuolen perusteella eikä se alapuolikaan aina ole ihan niin selkeä. Kangassinisiivellä on etusäären etupuolella jokin oka joka puuttuu ketosinisiiveltä ja se on sitten kuulemma se varma tunnistusmerkki. Siihen tarttee kyllä tosi hyvän macron tai se pitäs kahtoa mikroskoopilla 10x suurennoksella jotta sen näkee. Menen näissä sinisiivissä hieman mutu tuntumalta ellei sitten ole jotain tosi hyvää merkkiä mistä lajin tunnistaa varmasti.
Taas yksi eka ikinä! Ratamoverkkoperhonen - Melitaea athalia.
Ketosinisiipi - Plebejus idas. Minua hämää miksi joissain teoksissa se on "Plebejus" ja toisisa "Plebeius". Olen käyttänyt ensimmäistä toistaiseksi. Pitäisi jaksaa joka välissä mennä sinne laji.fi:n ja sieltä vaklata nimi. Sanoisin tätä idakseksi ruskeamman pohjavärin ja vihertävän kehnän perusteella, sekä noiden sinisten pisteiden lukumäärän kanssa. Mutta joo, mikään ei ole niin varmaa kuin epävarmuus.
Lisäksi tällä reissulla näkyi satunnainen amiraali jolla oli hyvin kiire eikä mitään mahdollisuutta kuvaan sekä useita hopeatäpliä jotka olivat kaiketi enimmäkseen angervohopeatäpliä. Niistä minulla on jo paljon parempiakin kuvia kuin tällä reissulla otetut. Pitäisi aina vaan uskaltaa mennä lähemmäs perhosia vaikka ensimmäinen kuva kannattaakin ottaa kauempaa, ihan varalta. Syyllistyn itse hötkyilyyn aika usein ja karkuutan kaikki kiinnostavat perhoset.
Lisäksi tällä reissulla näkyi satunnainen amiraali jolla oli hyvin kiire eikä mitään mahdollisuutta kuvaan sekä useita hopeatäpliä jotka olivat kaiketi enimmäkseen angervohopeatäpliä. Niistä minulla on jo paljon parempiakin kuvia kuin tällä reissulla otetut. Pitäisi aina vaan uskaltaa mennä lähemmäs perhosia vaikka ensimmäinen kuva kannattaakin ottaa kauempaa, ihan varalta. Syyllistyn itse hötkyilyyn aika usein ja karkuutan kaikki kiinnostavat perhoset.
Tunnisteet:
luonto,
perhonen,
piippopaksupää,
ratamoverkkoperhonen,
sinisiipi,
suomi,
toukka
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti