sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Hopeatäpliä ja sinisiipiä

.. ja aika paljon muutakin kuin noita otsikossa olevia. Perhosia on ollut hyvin liikkeellä vaikka nyt viime päivinä onkin satanut. Nämä kuvat on viikonlopulta 16. - 17.6. Aika on mennyt enimmäkseen ulkosalla ja töissä joten nämä kuvat tulevat hyvin paljon jälkijunassa. Edellisen blogipostauksen jälkeen on käyty joka viikonloppu jossain havainnoimassa perhosia, muita ötököitä ja elukoita.


Ensiksi kiipesimme kalliolle katselemaan josko löytyisi ritaria, sisiliskoja siellä näkyi kyllä ensimmäiseksi. Saimme odottaa aika pitkään ennenkuin ritari suvaitsi suoda meille hetkisen seuraansa.

Ritariperhonen, Papilio machaon. Kuvista nyt tuli mitä tuli, mutta itse perhosen näkeminenkin ilahdutti kovasti.
Hopeatäpläperhosia oli liikkeellä todella paljon. Tässä angervohopeatäplä, Brenthis ino paistattelee päivää pururadan varrella.
Kasteyökkönen, Polypocon tentacularius tunnistettiin Suomen perhoset FB ryhmässä. Kaikki mittarit ja yökköset sun muut eivät ensin juurikaan kiinnostaneet mutta kun niitä nyt kuitenkin näkyy runsaasti ryhmän kuvissa on kiinnostus niihinkin pikkuhiljaa herännyt. Hauskannäköinen tämä nenäkäs perhonen.
Piippopaksupää, Ochlodes sylvanus.
Ketosinisiipi, Plebejus idas kiipeilee kukalla.
Niittysinisiipi naaras munii puna-apilan kukintoon, kovasti oli tuuria kun tämänkin tapahtuman sain kuvattua. Niittysinisiipi, Cyaniris semiargus.
Amiraali, Vanessa atalanta. Amiraaleja oli liikkeellä muutamia yksilöitä. Tämän lisäksi oli ainakin yksi rähjäisempi yksilö, kummasti ne vaan lentää sutkuttaa vaikka siivetkin olisivat rikki.
Ketohopeatäplä, Argynnis adippe tässä ja seuraavassa kuvassa vielä sivulta. Tunnistaminen on mielestäni aika vaikeata mutta tällä on paksuuntuneet koirasjuovat päällisiivessä. Ne olen pikkuhiljaa oppinut näkemään, mutta alapinnalta nämä on ehkä sitten kuitenkin helpompi erottaa toisistaan. Aloittelija menee äkkiä ihan sekaisin, tai näin ainakin minä olen mennyt.
Ketohopeatäplä sivusta.
Piippopaksupää hiirenvirnassa.
Idänniittyperhonen, Coenonympha glycerion. Näitä sai tosissaan vaaniskella jotta sai edes jonkinlaisen kuvan. Viimeaikoina on ollut aika tuulista ja se hankaloittaa perhosen kuvaamista, perhoset nimittäin tuppaavat mennä matalalla ja heinikkoon tuulelta suojaan.
Ketosinisiiveksi tämän nimesin, mutta näistä ei voi olla ihan niin varma. Ketosinisiipi, Plebejus idas.
Sama perhonen paraatipuolelta.
Nokkosperhonen, Aglais urticae piilotteli kiven kyljessä. Uusi sukupolvi on jo ollut lennossa melko pitkään.
Lanttuperhonen, Pieris napi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti