perjantai 2. helmikuuta 2018

Päivämatka Joensuuhun - jatko-osa

Jostain kumman syystä tietokoneeni ei halunnut lukea kaikkia tiedostoja muistikortilta aikasemmin joten muutamia kivoja kuvia jäi näkemättä. Esimerkiksi tämä aikasemmin seinän vieressä mököttävä kiinanlehtisiipi - Kallima inachus rikkinäisen siipensä kanssa siivet avoinna. Tiesin että jossain oli siitä kuva jossa on siivet auki ja löytyihän sekin!

Kaikki tuolla tieteellisellä nimellä löytyneet kuvat olivat sinisen hohtoisesta perhosesta joten ehkä tämä on joko eri laji tai sitten valon pitäisi osua oikeassa kulmassa siipiin tai jotain muuta. Jonkinlainen lehtisiipinen se on joka tapauksessa! Näin kaunis se on myös siivet auki.

Mayataivaansiipi - Morpho peleides.


Vihersormisiipi - Siproeta stelenes.

torstai 18. tammikuuta 2018

Päiväretkellä Joensuun Botaniassa - 3

Botaniassa on useita puita jotka tuottaa hedelmää ja osalla oli nytkin satoa tulollaan. Kaki hedelmä puu. En muista lukeneeni mistään kuka nämä hedelmät käyttää, todennäköisesti ne menevät Botanian hyväksi johonkin hyötykäyttöön. Ehkäpä perhoset saavat jotain maisteltavaa. :D

keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Päiväretkellä Joensuun Botaniassa - 2

Perhoset tulevat Botaniaan koteloissaan Stratfordista Englannista ja kuoriutuvat sitten parin päivän tai viikon päästä, ei voi koskaan tietää kuinka pian ne päättävät sieltä ulos tulla. Morpho polyphemus - maitotaivaansiipi, tämä oli kuoriutunut kotelostaan varmaan tuona samana lauantaina mutta ei ollut rohkeutta lähteä sieltä kotelon vierestä nyhjäilemästä. Täytyy ihmetellä kuinka pieneen alaan ne ovatkaan tuolla kotelossaan pakkautuneet. Tuosta pienestä vihreästä se on selkeästi tullut ulos! Vau, melkoinen suoritus. Morpho peleides - mayataivaansiipi, kuten kuvasta näkyy tälläkin yksilöllä on nuo kauniin siniset siivet. Valo tekee kuvasta tosi omituisen värisen mielestäni.

tiistai 16. tammikuuta 2018

Päiväretkellä Joensuun Botaniassa

Kävimme miekkosen kanssa Joensuun Botaniassa pienellä visiitillä lauantaina 13.1.2018. Matkaan lähdetiin jo perjantaina ja oltiin yökunnissa sukulaisilla. Lauantaina aikaisin ajeltiin kohti Joensuuta ja autokyyti saatiin ihan ovelle asti. Olimme perillä hieman ennen puoltapäivää ja jäimme Botanian vieraiksi melkein sulkemisaikaan asti. Olisi hyvä tietää miten sinne pääsee julkisilla, jos pääsee. Huomasin ainakin yhden bussin kulkevan melko lähellä joten varmaan sinne jotenkin pääsisi ilman autoakin. Kenties Joensuun linja-autoasemalta? Joka tapauksessa, Botania näyttäisi Google mapsin mukaan sijaitsevan muutaman kilometrin päässä (arvio, ei tieto) linja-autoasemalta. Kesällä kävely sinne tuskin tuottaisi ongelmia mutta pakkasella repullinen kuvaustavaraa mukana ei ehkä ole ihan niin hauska matka.

Kuvausvälineistä: Meillä oli mukana Nikonin D5100 kamera (vai sanotaanko runko?) ja siihen Sigma 150mm F2.8 APO Macro, Nikon Macro AF-S Micro Nikkor 40mm F/2.8G sekä Sigma 17-50mm F2.8 EX DC OS (tämä vastaa lähinnä kittilinssiä kuulemma, empä minä itse näistä niinkään ymmärrä). Lisäksi miehelläni on uudempi Nikonin D7500 kameran runko (tämä pitänee vielä tarkistaa, voin muistaa väärinkin). Vaihtelimme kameroita, muistikortteja ja objektiiveja koko kuvauksen ajan. Omaan vanhaan kameran D5100 runkoon tuo ensimmäinen objektiivi ei sopinut aivan täydellisesti vaan se jotenkin tärähteli aina kuvatessa, focus ei siis välttämättä ollut siinä mihin sen olin mielestäni laittanut mutta silti sain ihan onnistuneita kuvia. Meillä oli mukana myös monopodit (yksijalkainen jalusta) kummallekin kameralle mutta siellä käytäntö osoitti ettei ne oikeastaan olleet kovin käteviä perhosia kuvatessa. Täytyy reagoida nopeasti ja enimmäkseen semmonen monopodi on vaan tiellä. Ostettiin tälle matkalle myös vara-akut ja isommat muistikortit.

Ensimmäisenä Botaniassa on vastassa aulatila, jossa on pieni kahvila alue ja muutama erillinen kokous huone joista toisessa oli tällä kertaa esillä Viljami Roivaksen avarelleja ja akryylimaalauksia perhosista ja vitriinejä joissa oli perhosia esillä. Nämä ovat siis silleen siivet auki kauniisti levitettyinä jotta yksityiskohdat ovat varmasti nähtävissä ja yksi vitriini muille ötököille. Siellä on myös pienehkö naulakkotila johon voi takkinsa jättää. Repun ja kameralaukun otimme tietenkin mukaan. Aulasta ostetaan sisäänpääsyliput, meille työssäkäyville ne maksoivat 9€ per nassu, ihan kohtuullinen hinta minusta. Harmillisesti en ottanut yleiskuvia juuri lainkaan, vaan keskityin enemmänkin makrokuviin milloin mistäkin kohteesta johtuen osaksi siitä, että kamerassani oli tuo ensiksi mainittu Sigma. Juuso, Botanian kultatöyhtökakadu. Sitä sai hieman houkutella keskustelemaan, mutta kyllä sieltä alkaa juttua tulla kun tarpeeksi kekustelee. Hieman mitäkuuluuta, naksutusta ja joitakin hävyttömyyksiäkin. Juuso ojenteli jalkaansa häkin aukoista mutta siihen ei uskalla tarttua, eikä suositella muillekaan, arvaamattomia ovat kakadujen tiet. :D Onnistuin jotenkin hillitsemään itseni ja jopa kävelin ja otin kuvia muistakin huoneista matkalla trooppiseen perhoshuoneeseen. Nämä pienet kasvit kelluivat jonkinlaisen vesialtaan päällä.

lauantai 9. joulukuuta 2017

Menneitä aikoja

On tietenkin luonnollista, että tämä puoli blogista jää tälleen talvella vähän vähemmälle käytölle. Muutamia asioita kuitenkin joita olen käynyt läpi tässä viime aikoina. Liityin Facebookissa Suomen perhoset - Butterflies and Moths of Finland nimiseen ryhmään jossa inspistä ensi kesän tekemisille ja perhoskuvaamiselle on tullut ihan hirveästi. Myös joitakin kuvia perhosista olen uskaltanut sinne postailla ja ainakin yksi kuvaamistani hopeatäpläperhosista on siellä tunnistettu. Lisäksi taisin "kohdata" siellä Kaisaniemen puutarhassa olleen kanssakuvaajan myös! :) Orvokkihopeatäplä, Argynnis aglaja. Alempi kuva samasta perhosesta. Näiden tunnistaminen ylipäätänsä on minusta hyvin vaikeata, tämmöset hopeatäpläperhoset tunnistetaankin enimmäkseen alapuolen perusteella. Siksi kait minä tätä vaaniskelinkin niin pitkään siellä ja koitin saada kuvaa joka suunnasta. Kuvasin useita eri yksilöitä ja koitin näin jälkeenpäin katsoa siipivaurioiden perusteella montako siellä oli mutta en sitten tainnut laittaa sitä minnekään ylös. Aika suuri osa päiväperhosista on jäänyt minulta näkemättä useana vuonna peräjälkeen, varmaankin koska loma ajat on viime vuosina painottuneet sinne elo-syyskuun vaiheelle. Viime kesä oli kuulemma perhosten suhteen aika huono, mutta siitäkin huolimatta ovat kanssa havainnoitsijat kuvanneet mitä hienoimpia lajeja. Ensi kesänä aion saada lomaa hieman myös heinäkuulle jotta ehtisin ehkäpä myös Kainuussa saada pari kuvaa siellä aikasemmin lentävistä lajeista.

Myös täällä kotopuolessa tulee varmaan ulkoiltua perhosten merkeissä enemmän esimerkiksi viikonloppuisin. Toivottavasti ainakin. Sain aikaiseksi joululahjaksi kaksi uutta perhoskirjaa, Suomen ja euroopan päiväperhoset sekä Päiväperhoset Suomen luonnossa ja erityisesti jälkimmäinen on ilahduttanut minua suuresti. Tästä päiväperhoset Suomen luonnossa kirjasta löytyy aikasempi painos jota olen ahkerasti selannut vanhempieni luona ja tähän uudempaan 2012 laitokseen on päivitetty levinneisyys alueita. Suomen ja euroopan päiväperhoset kirjaan olen tutustunut vasta vähän, siinä on paljon sellaisia lajeja joita tuskin tulen koskaan näkemään, ne kun ovat niitä euroopan lajeja jotka eivät välttämättä tänne eksy. Kumpikin kirja vaikuttaa hyviltä, toista aion pitää kesällä mukana ulkoillessa koska kahta ei kannata kuljetella. Kuvia voi sitten kuitenkin katsella jälkeenpäin ja tunnistaa lajit kun ehtii.

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Syyskuun viimeinen loma

Kävin pienellä visiitillä vanhempieni luona Kainuussa syyskuun loppupuolella. Erityisesti jännitin onko siellä enää perhosia tai minkäänlaisia hyviä säitä ja olihan siellä. Yksi oranssi josta en saanut kuvaa ja tietenkin uskollinen kaverini herukkaperhonen. Puhumattakaan kissasta, siinä vasta mainio otus. Tällä kertaa se ei niinkään piitannut seurastani vaan sitä olisi kiinnostanut enemmän hiimailla ulkona pimeällä pitkään. Vanhempani ovat aina houkutelleet sen sisätiloihin, koska vaara vaanii metsän laidassa. Onpa kissa meinannut jo kerran joutua ilveksen saaliiksi, vaan se havaittiin vaaniskelemassa marjapuskan edessä kun pahaa aavistamaton kissa kävellä lekutteli melkein suoraan surman suuhun. Onneksi ilves havaittiin ja kissa sillä kertaa säästyi.
Sienet ovat niin hauskoja. Erityisesti näin ryhmässä.

lauantai 11. marraskuuta 2017

Kaisaniemen puutarhassa 17/09/2017

Olin ollut edellisenä päivänä Helsingin keskustassa kavereitteni kanssa ja puhuimme puutarhoilla käymisestä mutta sitten alkoikin sataa ja asia jäi sikseen. Sunnuntai oli kuitenkin todella aurinkoinen, suorastaan helteinen syyskuinen päivä ja tajusin, että jos nyt en lähde käymään siellä Kaisaniemessä niin sitten en saa lähdetyksi lainkaan. Olen vähän arka lähtemään yksinäni, seurassa on aina mukavampaa ja tällä kertaa miehellä oli menoa ja kavereilla myös. Aikani siinä hermoiltuani otin kuin otinkin kameran kainaloon ja päätin lähteä kuvaamaan. Olen todella iloinen, että sain aikaseksi lähteä sillä kuvista tuli ihan kivoja ja olen tyytyväinen. Tällä kertaa minulla oli mukana Sigma 70-300mm Macro Nikon telezoomi ja vaikka se selvästi vaatii aika paljon harjoittelua niin kyllä sillä nyt jotain kuvia sai kuitenkin. Kaisaniemessä näin viittä eri lajia perhosia, amiraaliperhosta en muista koskaan nähneeni tai sitten en ole vain kiinnittänyt huomiota perhosiin juurikaan. Harmillista sinänsä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! :D Minun olisi varmasti pitänyt hieman paremmin valkata näitä kuvia mutta oli niin vaikea valita... ;) Neitoperhonen - Aglais io